Puurojuhla, piparin leipomista, adventtikynttilät ja adventin ajan hämyiset jouluvalot, Lucia-juhla, tiernapojat, jouluseimi, pullaa, joulukirkko, tonttuleikit, joulun tarinat ja koristeet, kynttilät, iloinen mieli ja toisten auttaminen, joulukortit ja pienet joulupaketit, yhteislaulu ja hyvä ruoka, hiljainen lumisade, jäämäki, lumilinna ja kuusenhavut, joulukalenteri ja itse tehdyt joululahjat, hyasintit ja riisipuuro, hyvät ystävät ja yhdessä tekeminen...
Perinteisten vanhan ajan joulukiireiden keskellä tuntuu hienolta saada olla mukana hyörinässä. Eräs satunnainen vierailija koululla totesikin osuvasti: "Voiko tälläista paikkaa olla edes olemassa? Uskomattoman tunnelmallista!"
maanantai 10. joulukuuta 2012
lauantai 1. joulukuuta 2012
Oppitunneilla
Toisen luokan aamutoimet ja äidinkielen tunti, kolmannen luokan aamu ja matematiikka, neljännen luokan musiikin tunti, viidennen luokan aamutoimet ja matematiikan tunti, englanti kotikielenä, 12. luokan tekninen työ, lukion englannin suullinen koe - oppituniten seuraaminen on ollut valaisevaa ja antoisaa. Olen oppinut tuntemaan luokkia ja nähnyt, miten steinerpedagogiikkaa toteutetaan käytännössä.
Musikaalinen ja energinen toinen luokka: Aaamun aloitus sujui vauhdilla, alkuruno, laulua, huilun soittoa... Toisen luokan tärkeänä teemana ovat eläimet, eikä ollutkaan ihme, että monen laulun teema olikin otettu eläinmaailmasta. Tuntui aivan siltä kuin jokainen oppilaskin olisi eläytynyt jonkin eläinhahmon tunnelmaan. Kaiken, mitä alkutoimien aikana tapahtui, oppilaat huomasivat, moneen asiaan piti ottaa kantaa, yhdessä lausuminen, soittaminen ja laulaminen tekivät selvästi hyvää. Selkeästi suosituin laulu olikin, yllätys yllätys, laulu, joka kertoi pienestä eläimestä, joka suojautui raparperin lehden alle sateella. Muutamalla oppilaalla oli kesän aikana opetellun runon lausumisvuoro. Jännitti selvästi seistä luokan edessä lausumassa runoa, mutta kaikki kannustivat ja lausunta sujui hienosti. Aamutoimien jälkeen luokka jakautui kahtia, puolet luokasta luki oman opettajan, Kirsin, johdolla, toinen puoli avustaja Minna-Marian opastuksessa. Lukutehtävän aihekin oli eläinmaailmasta. Oppilaat lukivat parin kanssa vuorotellen, toinen kuunteli keskittyneesti, miten tarina eteni ja toinen jatkoi kertomusta etusormen seuratessa tarkasti riviä, opettaja kiersi luokassa kannustamassa ja neuvomassa. Tehokkaan tuntuista ja kaikki keskittyivät erinomaisesti.
Kolmannella luokalla oli harras tunnelma. Aamutoimien selkeys, rauhallisuus ja sujuva eteneminen oikein pistivät silmään. Kaikki tiesivät, miten edetään, missä kohtaa piti hiljentyä, milloin otetaan huilut esiin, mikä laulu sitten lauletaan, miten rytminen osuus etenee yhdessä, kahdessa tai kolmessakin ryhmässä kaanonissa. Tuula-opettaja näytti edessä mallia huilun soitossa ja kaikki tuntuivat osaavan hankalatkin kohdat kuin vettä vain. Ei olisi meikäläiseltä sujunut, niin haastavia laulu-, rytmi- ja soittotehtäviä piti hallita toinen toisensa jälkeen. Poissaolijoitakaan ei aamutoimien aikana unohdettu, vaan heidän nimensä kirjoitettiin taululle. Työtavat ja koulunkäyntitaidot ovat kolmannella luokalla hallussa! Matematiikan allekkain laskemisessa näkyi kolmannen luokan teema, talonpoikaisuus. Laskettiin jyviä ja säkkejä. Jos miinuslaskussa ei pienemmästä voinut vähentää suurempaa määrää, käytiin hakemassa kymmenyssäkki avuksi. Taululle piirretty allekkainlaskukin oli piirretty ikäänkuin Elias-koulun malliseen taloon eri kerroksiin. Vintille merkittiin sitten muistiin, jos piti lainata jotain, parvekkeelle muistettiin laittaa ylös plus- tai miinusmerkki sen mukaan kummasta laskusta oli kysymys. Niin selkeän ja vaivattoman tuntuista. Ensin aamutoimien aikana kaikki viimeisetkin heräsivät ja joutuivat laittamaan itsensä kokonaisvaltaisesti likoon, sitten mielenkiintoisia tehtäviä, varma tunne siitä, että osaa ja ymmärtää sen, mitä pitää tehdä ja tulosta syntyy!
Raijan neljännen luokan musiikin tunnilla huomasi heti oppilaiden innostuksen. Tunnin kokonaisuus alkoi jo ovella opettajan kätellessä jokaisen oppilaan, olihan tämä ensimmäinen kerta päivän aikana, kun aineopettaja oppilaat tapasi! Raijan ei tarvinnut kertaakaan komentaa ketään, pienin elein ja kannustussanoin hän opasti kaikki seuraavan tehtävän pariin. Tunnin aikana laulettiin, soitettiin huilua, triangelia, rumpua, helistimiä, harjoiteltiin joulujuhlaesityksiä, oli solisteja ja ryhmiä, jokainen sai olla mukana, kaikki tiesivät, mitä piti tehdä. Yksi oppilas esitti opettajalle tunnin lopussa itse säveltämänsä kappaleen ja sanoituksen. "Tehdään tuosta nuotit, niin voidaan alkaa laulaa tuota yhdessä joulun jälkeen", totesi opettaja. Opetuksestakin voi tehdä taidetta! Juuri tuollaiseen vaivattomuuteen, asioiden etenemiseen soljuvasti ja luontevasti, kannustamiseen ja oppilaiden vahvuuksien huomioimiseen muistan itse aina opettaessani pyrkineeni - mutta että siinä ikinä olisi onnistunut näin sataprosenttisen hyvin. Vaikuttavaa!
Viidennessä luokassa seurasin matematiikan tuntia ja aamun ensimmäiset tunnit kun olivat, myös aamutoimia. En enää ihmettele yhtään, kun oppilaat ovat minulle sanoneet, että Elias-koulussa on "huippuopet". Jokainen seuraamani tunti on ollut omalla tavallaan aivan unohtumaton. Viidennessä luokassa sekä opettajan että oppilaiden taidot mykistivät minut. Kuinkahan kauan minun pitäisi harjoitella, että selviäisin edes ensimmäisistä aamun rytmeistä? Näki, että opettaja tunsi jokaisen oppilaan vahvuudet, antoi haasteita ja kannusti uskomattomiin suorituksiin. Tällainen aamunavaus ei olisi onnistunut ilman äärimmilleen vietyä keskittymistä ja taitoa! Matematiikkaan oli yhdessä kehitetty selkeät muistisäännöt, jotka tunnin alussa kerrattiin. Eipäs sitten enää ollut hankala laskea oppikirjan tehtäviä. Kaikki askartelivat murtolukujen parissa innostuneesti samalla, kun opettaja kiersi luokassa opastamassa ja neuvomassa.
Serringin Sannan englanti kotikielenä -ryhmä perjantain viimeisellä tunnilla oli pieni, jotkut olivat saaneet ottaa kaverin mukaan oppitunnille, kun olivat menossa kyläilemään toistensa luo. Puhuttiin viikonloppusuunnitelmista ja harjoiteltiin lauseen rakentamista. Kaikki keskustelu ja harjoittelu tapahtui englanniksi. Vaikka oli viimeinen tunti ennen viikonloppua ja kaveri odotti vieressä, ei ollut epäilystäkään siitä, etteivätkö kaikki oppilaat olisi olleet mielellään tunnilla. Eivät tainneet edes huomata, että rehtorikin oli kuulolla. Kotoinen, iloinen ja läheinen tunnelma.
12. luokan teknisen työn tunti, jota seurasin, oli luokan viimeinen. Hopeatyön jakso loppui ja tunnelma oli selvästi haikea, olivathan Himmi-opettaja ja oppilaat harjoitelleen teknisiä töitä yhdessä jo monen vuoden ajan! Pääsin tunnille hieman myöhässä ja kaikki istuivat höyläpenkkien äärellä siemailemassa glögiä. Tarkasteltiin oppilaiden hopeatöitä, sormuksia ja korvarenkaita, toinen toistaan hienompia! "Tämä on tainnut olla aivan paras jakso koko lukioaikanani", totesi yksi opiskelijoista. "Olen niin onnellinen, että jäin steinerlukioon. Normilukion käyneet kaverini eivät ole lukiossa tehneet mitään todellista, jotain aukkotehtäviä ne täyttää, mutta mitään ei tunnu niillä jäävän siitä kaikesta käteen. Tällaisen teknisen työn jakson jälkeen tuntuu oikeasti siltä, että on saanut jotain todellista aikaiseksikin." Innostuin itsekin ja jatkoimme keskustelua siitä, millainen olisi todella hyvä lukio, sellainen joka valmistaa elämää, ei yo-kirjoituksia varten. Elias-koulussa ei olla siitä kovin kaukana. "Lukio-opiskelun pitää olla jotain, mikä todella motivoi." Sovimme perustavamme heti kevään alussa opiskelijoista ja opettajista koostuvan projektiryhmän kehittämään lukiotamme entisestään. Olennaista on, että oppilaat ovat mukana kehittämistyössä.
Perjantain päätteeksi olin lukion englannin opettajan, Marjutin, kanssa arvioijana englannin suullisessa yo-tason kokeessa. Oppilaat tulivat kokeeseen pareittain ja tekivät kolmiosaisen kokeen yhdessä vuoropuheluna. He joutuivat lukemaan tekstiä, vastaamaan parin esittämiin kysymyksiin, tekemään yhteenvedon tekstistä, keskustelemaan. Jokaiselle oppilaalle oli annettava kiitettävä arvosana! Mikään vähempi ei olisi riittänyt. Huimia suorituksia, sujuvaa kielitaitoa, englannin sanavaraston monipuolista käyttöä, esiintymisvarmuutta, huumoria, esittipä yksi pari dialoginsa pienenä näytelmänäkin improvisoiden kaiken siltä istumalta.
Oppituntien seuraaminen antaa hyvän kokonaiskuvan siitä, mitä milläkin luokalla on menossa, uskoa siihen, että se, mitä teemme on arvokasta. Virheitäkin varmasti tapahtuu, mutta parhaimmillamme olemme lyömättömiä! Minua tämä on kannustanut yrittämään entistä paremmin myös omassa työssäni. Resurssien ja raamien on oltava kunnossa, jotta luokissa voidaan jatkaa tätä hienoa työtä hyvillä mielin!
Musikaalinen ja energinen toinen luokka: Aaamun aloitus sujui vauhdilla, alkuruno, laulua, huilun soittoa... Toisen luokan tärkeänä teemana ovat eläimet, eikä ollutkaan ihme, että monen laulun teema olikin otettu eläinmaailmasta. Tuntui aivan siltä kuin jokainen oppilaskin olisi eläytynyt jonkin eläinhahmon tunnelmaan. Kaiken, mitä alkutoimien aikana tapahtui, oppilaat huomasivat, moneen asiaan piti ottaa kantaa, yhdessä lausuminen, soittaminen ja laulaminen tekivät selvästi hyvää. Selkeästi suosituin laulu olikin, yllätys yllätys, laulu, joka kertoi pienestä eläimestä, joka suojautui raparperin lehden alle sateella. Muutamalla oppilaalla oli kesän aikana opetellun runon lausumisvuoro. Jännitti selvästi seistä luokan edessä lausumassa runoa, mutta kaikki kannustivat ja lausunta sujui hienosti. Aamutoimien jälkeen luokka jakautui kahtia, puolet luokasta luki oman opettajan, Kirsin, johdolla, toinen puoli avustaja Minna-Marian opastuksessa. Lukutehtävän aihekin oli eläinmaailmasta. Oppilaat lukivat parin kanssa vuorotellen, toinen kuunteli keskittyneesti, miten tarina eteni ja toinen jatkoi kertomusta etusormen seuratessa tarkasti riviä, opettaja kiersi luokassa kannustamassa ja neuvomassa. Tehokkaan tuntuista ja kaikki keskittyivät erinomaisesti.
Kolmannella luokalla oli harras tunnelma. Aamutoimien selkeys, rauhallisuus ja sujuva eteneminen oikein pistivät silmään. Kaikki tiesivät, miten edetään, missä kohtaa piti hiljentyä, milloin otetaan huilut esiin, mikä laulu sitten lauletaan, miten rytminen osuus etenee yhdessä, kahdessa tai kolmessakin ryhmässä kaanonissa. Tuula-opettaja näytti edessä mallia huilun soitossa ja kaikki tuntuivat osaavan hankalatkin kohdat kuin vettä vain. Ei olisi meikäläiseltä sujunut, niin haastavia laulu-, rytmi- ja soittotehtäviä piti hallita toinen toisensa jälkeen. Poissaolijoitakaan ei aamutoimien aikana unohdettu, vaan heidän nimensä kirjoitettiin taululle. Työtavat ja koulunkäyntitaidot ovat kolmannella luokalla hallussa! Matematiikan allekkain laskemisessa näkyi kolmannen luokan teema, talonpoikaisuus. Laskettiin jyviä ja säkkejä. Jos miinuslaskussa ei pienemmästä voinut vähentää suurempaa määrää, käytiin hakemassa kymmenyssäkki avuksi. Taululle piirretty allekkainlaskukin oli piirretty ikäänkuin Elias-koulun malliseen taloon eri kerroksiin. Vintille merkittiin sitten muistiin, jos piti lainata jotain, parvekkeelle muistettiin laittaa ylös plus- tai miinusmerkki sen mukaan kummasta laskusta oli kysymys. Niin selkeän ja vaivattoman tuntuista. Ensin aamutoimien aikana kaikki viimeisetkin heräsivät ja joutuivat laittamaan itsensä kokonaisvaltaisesti likoon, sitten mielenkiintoisia tehtäviä, varma tunne siitä, että osaa ja ymmärtää sen, mitä pitää tehdä ja tulosta syntyy!
Raijan neljännen luokan musiikin tunnilla huomasi heti oppilaiden innostuksen. Tunnin kokonaisuus alkoi jo ovella opettajan kätellessä jokaisen oppilaan, olihan tämä ensimmäinen kerta päivän aikana, kun aineopettaja oppilaat tapasi! Raijan ei tarvinnut kertaakaan komentaa ketään, pienin elein ja kannustussanoin hän opasti kaikki seuraavan tehtävän pariin. Tunnin aikana laulettiin, soitettiin huilua, triangelia, rumpua, helistimiä, harjoiteltiin joulujuhlaesityksiä, oli solisteja ja ryhmiä, jokainen sai olla mukana, kaikki tiesivät, mitä piti tehdä. Yksi oppilas esitti opettajalle tunnin lopussa itse säveltämänsä kappaleen ja sanoituksen. "Tehdään tuosta nuotit, niin voidaan alkaa laulaa tuota yhdessä joulun jälkeen", totesi opettaja. Opetuksestakin voi tehdä taidetta! Juuri tuollaiseen vaivattomuuteen, asioiden etenemiseen soljuvasti ja luontevasti, kannustamiseen ja oppilaiden vahvuuksien huomioimiseen muistan itse aina opettaessani pyrkineeni - mutta että siinä ikinä olisi onnistunut näin sataprosenttisen hyvin. Vaikuttavaa!
Viidennessä luokassa seurasin matematiikan tuntia ja aamun ensimmäiset tunnit kun olivat, myös aamutoimia. En enää ihmettele yhtään, kun oppilaat ovat minulle sanoneet, että Elias-koulussa on "huippuopet". Jokainen seuraamani tunti on ollut omalla tavallaan aivan unohtumaton. Viidennessä luokassa sekä opettajan että oppilaiden taidot mykistivät minut. Kuinkahan kauan minun pitäisi harjoitella, että selviäisin edes ensimmäisistä aamun rytmeistä? Näki, että opettaja tunsi jokaisen oppilaan vahvuudet, antoi haasteita ja kannusti uskomattomiin suorituksiin. Tällainen aamunavaus ei olisi onnistunut ilman äärimmilleen vietyä keskittymistä ja taitoa! Matematiikkaan oli yhdessä kehitetty selkeät muistisäännöt, jotka tunnin alussa kerrattiin. Eipäs sitten enää ollut hankala laskea oppikirjan tehtäviä. Kaikki askartelivat murtolukujen parissa innostuneesti samalla, kun opettaja kiersi luokassa opastamassa ja neuvomassa.
Serringin Sannan englanti kotikielenä -ryhmä perjantain viimeisellä tunnilla oli pieni, jotkut olivat saaneet ottaa kaverin mukaan oppitunnille, kun olivat menossa kyläilemään toistensa luo. Puhuttiin viikonloppusuunnitelmista ja harjoiteltiin lauseen rakentamista. Kaikki keskustelu ja harjoittelu tapahtui englanniksi. Vaikka oli viimeinen tunti ennen viikonloppua ja kaveri odotti vieressä, ei ollut epäilystäkään siitä, etteivätkö kaikki oppilaat olisi olleet mielellään tunnilla. Eivät tainneet edes huomata, että rehtorikin oli kuulolla. Kotoinen, iloinen ja läheinen tunnelma.
12. luokan teknisen työn tunti, jota seurasin, oli luokan viimeinen. Hopeatyön jakso loppui ja tunnelma oli selvästi haikea, olivathan Himmi-opettaja ja oppilaat harjoitelleen teknisiä töitä yhdessä jo monen vuoden ajan! Pääsin tunnille hieman myöhässä ja kaikki istuivat höyläpenkkien äärellä siemailemassa glögiä. Tarkasteltiin oppilaiden hopeatöitä, sormuksia ja korvarenkaita, toinen toistaan hienompia! "Tämä on tainnut olla aivan paras jakso koko lukioaikanani", totesi yksi opiskelijoista. "Olen niin onnellinen, että jäin steinerlukioon. Normilukion käyneet kaverini eivät ole lukiossa tehneet mitään todellista, jotain aukkotehtäviä ne täyttää, mutta mitään ei tunnu niillä jäävän siitä kaikesta käteen. Tällaisen teknisen työn jakson jälkeen tuntuu oikeasti siltä, että on saanut jotain todellista aikaiseksikin." Innostuin itsekin ja jatkoimme keskustelua siitä, millainen olisi todella hyvä lukio, sellainen joka valmistaa elämää, ei yo-kirjoituksia varten. Elias-koulussa ei olla siitä kovin kaukana. "Lukio-opiskelun pitää olla jotain, mikä todella motivoi." Sovimme perustavamme heti kevään alussa opiskelijoista ja opettajista koostuvan projektiryhmän kehittämään lukiotamme entisestään. Olennaista on, että oppilaat ovat mukana kehittämistyössä.
Perjantain päätteeksi olin lukion englannin opettajan, Marjutin, kanssa arvioijana englannin suullisessa yo-tason kokeessa. Oppilaat tulivat kokeeseen pareittain ja tekivät kolmiosaisen kokeen yhdessä vuoropuheluna. He joutuivat lukemaan tekstiä, vastaamaan parin esittämiin kysymyksiin, tekemään yhteenvedon tekstistä, keskustelemaan. Jokaiselle oppilaalle oli annettava kiitettävä arvosana! Mikään vähempi ei olisi riittänyt. Huimia suorituksia, sujuvaa kielitaitoa, englannin sanavaraston monipuolista käyttöä, esiintymisvarmuutta, huumoria, esittipä yksi pari dialoginsa pienenä näytelmänäkin improvisoiden kaiken siltä istumalta.
Oppituntien seuraaminen antaa hyvän kokonaiskuvan siitä, mitä milläkin luokalla on menossa, uskoa siihen, että se, mitä teemme on arvokasta. Virheitäkin varmasti tapahtuu, mutta parhaimmillamme olemme lyömättömiä! Minua tämä on kannustanut yrittämään entistä paremmin myös omassa työssäni. Resurssien ja raamien on oltava kunnossa, jotta luokissa voidaan jatkaa tätä hienoa työtä hyvillä mielin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)