Joulumieltä

Puurojuhla, piparin leipomista, adventtikynttilät ja adventin ajan hämyiset jouluvalot, Lucia-juhla, tiernapojat, jouluseimi, pullaa, joulukirkko, tonttuleikit, joulun tarinat ja koristeet, kynttilät, iloinen mieli ja toisten auttaminen, joulukortit ja pienet joulupaketit, yhteislaulu ja hyvä ruoka, hiljainen lumisade, jäämäki, lumilinna ja kuusenhavut, joulukalenteri ja itse tehdyt joululahjat, hyasintit ja riisipuuro, hyvät ystävät ja yhdessä tekeminen...

Perinteisten vanhan ajan joulukiireiden keskellä tuntuu hienolta saada olla mukana hyörinässä. Eräs satunnainen vierailija koululla totesikin osuvasti: "Voiko tälläista paikkaa olla edes olemassa? Uskomattoman tunnelmallista!"

Oppitunneilla

Toisen luokan aamutoimet ja äidinkielen tunti, kolmannen luokan aamu ja matematiikka, neljännen luokan musiikin tunti, viidennen luokan aamutoimet ja matematiikan tunti, englanti kotikielenä, 12. luokan tekninen työ, lukion englannin suullinen koe - oppituniten seuraaminen on ollut valaisevaa ja antoisaa. Olen oppinut tuntemaan luokkia ja nähnyt, miten steinerpedagogiikkaa toteutetaan käytännössä.

Musikaalinen ja energinen toinen luokka: Aaamun aloitus sujui vauhdilla, alkuruno, laulua, huilun soittoa... Toisen luokan tärkeänä teemana ovat eläimet, eikä ollutkaan ihme, että monen laulun teema olikin otettu eläinmaailmasta. Tuntui aivan siltä kuin jokainen oppilaskin olisi eläytynyt jonkin eläinhahmon tunnelmaan. Kaiken, mitä alkutoimien aikana tapahtui, oppilaat huomasivat, moneen asiaan piti ottaa kantaa, yhdessä lausuminen, soittaminen ja laulaminen tekivät selvästi hyvää. Selkeästi suosituin laulu olikin, yllätys yllätys, laulu, joka kertoi pienestä eläimestä, joka suojautui raparperin lehden alle sateella. Muutamalla oppilaalla oli kesän aikana opetellun runon lausumisvuoro. Jännitti selvästi seistä luokan edessä lausumassa runoa, mutta kaikki kannustivat ja lausunta sujui hienosti. Aamutoimien jälkeen luokka jakautui kahtia, puolet luokasta luki oman opettajan, Kirsin, johdolla, toinen puoli avustaja Minna-Marian opastuksessa. Lukutehtävän aihekin oli eläinmaailmasta. Oppilaat lukivat parin kanssa vuorotellen, toinen kuunteli keskittyneesti, miten tarina eteni ja toinen jatkoi kertomusta etusormen seuratessa tarkasti riviä, opettaja kiersi luokassa kannustamassa ja neuvomassa. Tehokkaan tuntuista ja kaikki keskittyivät erinomaisesti.

Kolmannella luokalla oli harras tunnelma. Aamutoimien selkeys, rauhallisuus ja sujuva eteneminen oikein pistivät silmään. Kaikki tiesivät, miten edetään, missä kohtaa piti hiljentyä, milloin otetaan huilut esiin, mikä laulu sitten lauletaan, miten rytminen osuus etenee yhdessä, kahdessa tai kolmessakin ryhmässä kaanonissa. Tuula-opettaja näytti edessä mallia huilun soitossa ja kaikki tuntuivat osaavan hankalatkin kohdat kuin vettä vain. Ei olisi meikäläiseltä sujunut, niin haastavia laulu-, rytmi- ja soittotehtäviä piti hallita toinen toisensa jälkeen.  Poissaolijoitakaan ei aamutoimien aikana unohdettu, vaan heidän nimensä kirjoitettiin taululle. Työtavat ja koulunkäyntitaidot ovat kolmannella luokalla hallussa! Matematiikan allekkain laskemisessa näkyi kolmannen luokan teema, talonpoikaisuus. Laskettiin jyviä ja säkkejä. Jos miinuslaskussa ei pienemmästä voinut vähentää suurempaa määrää, käytiin hakemassa kymmenyssäkki avuksi. Taululle piirretty allekkainlaskukin oli piirretty ikäänkuin Elias-koulun malliseen taloon eri kerroksiin. Vintille merkittiin sitten muistiin, jos piti lainata jotain, parvekkeelle muistettiin laittaa ylös plus- tai miinusmerkki sen mukaan kummasta laskusta oli kysymys. Niin selkeän ja vaivattoman tuntuista. Ensin aamutoimien aikana kaikki viimeisetkin heräsivät ja joutuivat laittamaan itsensä kokonaisvaltaisesti likoon, sitten mielenkiintoisia tehtäviä, varma tunne siitä, että osaa ja ymmärtää sen, mitä pitää tehdä ja tulosta syntyy!

Raijan neljännen luokan musiikin tunnilla huomasi heti oppilaiden innostuksen. Tunnin kokonaisuus alkoi jo ovella opettajan kätellessä jokaisen oppilaan, olihan tämä ensimmäinen kerta päivän aikana, kun aineopettaja oppilaat tapasi! Raijan ei tarvinnut kertaakaan komentaa ketään, pienin elein ja kannustussanoin hän opasti kaikki seuraavan tehtävän pariin. Tunnin aikana laulettiin, soitettiin huilua, triangelia, rumpua, helistimiä, harjoiteltiin joulujuhlaesityksiä, oli solisteja ja ryhmiä, jokainen sai olla mukana, kaikki tiesivät, mitä piti tehdä. Yksi oppilas esitti opettajalle tunnin lopussa itse säveltämänsä kappaleen ja sanoituksen. "Tehdään tuosta nuotit, niin voidaan alkaa laulaa tuota yhdessä joulun jälkeen", totesi opettaja. Opetuksestakin voi tehdä taidetta! Juuri tuollaiseen vaivattomuuteen, asioiden etenemiseen soljuvasti ja luontevasti, kannustamiseen ja oppilaiden vahvuuksien huomioimiseen muistan itse aina opettaessani pyrkineeni - mutta että siinä ikinä olisi onnistunut näin sataprosenttisen hyvin. Vaikuttavaa!

Viidennessä luokassa seurasin matematiikan tuntia ja aamun ensimmäiset tunnit kun olivat, myös aamutoimia. En enää ihmettele yhtään, kun oppilaat ovat minulle sanoneet, että Elias-koulussa on "huippuopet". Jokainen seuraamani tunti on ollut omalla tavallaan aivan unohtumaton. Viidennessä luokassa sekä opettajan että oppilaiden taidot mykistivät minut. Kuinkahan kauan minun pitäisi harjoitella, että selviäisin edes ensimmäisistä aamun rytmeistä? Näki, että opettaja tunsi jokaisen oppilaan vahvuudet, antoi haasteita ja kannusti uskomattomiin suorituksiin. Tällainen aamunavaus ei olisi onnistunut ilman äärimmilleen vietyä keskittymistä ja taitoa! Matematiikkaan oli yhdessä kehitetty selkeät muistisäännöt, jotka tunnin alussa kerrattiin. Eipäs sitten enää ollut hankala laskea oppikirjan tehtäviä. Kaikki askartelivat murtolukujen parissa innostuneesti samalla, kun opettaja kiersi luokassa opastamassa ja neuvomassa.

Serringin Sannan englanti kotikielenä -ryhmä perjantain viimeisellä tunnilla oli pieni, jotkut olivat saaneet ottaa kaverin mukaan oppitunnille, kun olivat menossa kyläilemään toistensa luo. Puhuttiin viikonloppusuunnitelmista ja harjoiteltiin lauseen rakentamista. Kaikki keskustelu ja harjoittelu tapahtui englanniksi. Vaikka oli viimeinen tunti ennen viikonloppua ja kaveri odotti vieressä, ei ollut epäilystäkään siitä, etteivätkö kaikki oppilaat olisi olleet mielellään tunnilla. Eivät tainneet edes huomata, että rehtorikin oli kuulolla. Kotoinen, iloinen ja läheinen tunnelma.

12. luokan teknisen työn tunti, jota seurasin, oli luokan viimeinen. Hopeatyön jakso loppui ja tunnelma oli selvästi haikea, olivathan Himmi-opettaja ja oppilaat harjoitelleen teknisiä töitä yhdessä jo monen vuoden ajan! Pääsin tunnille hieman myöhässä ja kaikki istuivat höyläpenkkien äärellä siemailemassa glögiä. Tarkasteltiin oppilaiden hopeatöitä, sormuksia ja korvarenkaita, toinen toistaan hienompia! "Tämä on tainnut olla aivan paras jakso koko lukioaikanani", totesi yksi opiskelijoista. "Olen niin onnellinen, että jäin steinerlukioon. Normilukion käyneet kaverini eivät ole lukiossa tehneet mitään todellista, jotain aukkotehtäviä ne täyttää, mutta mitään ei tunnu niillä jäävän siitä kaikesta käteen. Tällaisen teknisen työn jakson jälkeen tuntuu oikeasti siltä, että on saanut jotain todellista aikaiseksikin." Innostuin itsekin ja jatkoimme keskustelua siitä, millainen olisi todella hyvä lukio, sellainen joka valmistaa elämää, ei yo-kirjoituksia varten. Elias-koulussa ei olla siitä kovin kaukana. "Lukio-opiskelun pitää olla jotain, mikä todella motivoi." Sovimme perustavamme heti kevään alussa opiskelijoista ja opettajista koostuvan projektiryhmän kehittämään lukiotamme entisestään. Olennaista on, että oppilaat ovat mukana kehittämistyössä.

Perjantain päätteeksi olin lukion englannin opettajan, Marjutin,  kanssa  arvioijana englannin suullisessa yo-tason kokeessa. Oppilaat tulivat kokeeseen pareittain ja tekivät kolmiosaisen kokeen yhdessä vuoropuheluna. He joutuivat lukemaan tekstiä, vastaamaan parin esittämiin kysymyksiin, tekemään yhteenvedon tekstistä, keskustelemaan. Jokaiselle oppilaalle oli annettava kiitettävä arvosana! Mikään vähempi ei olisi riittänyt. Huimia suorituksia, sujuvaa kielitaitoa, englannin sanavaraston monipuolista käyttöä, esiintymisvarmuutta, huumoria, esittipä yksi pari dialoginsa pienenä näytelmänäkin improvisoiden kaiken siltä istumalta.

Oppituntien seuraaminen antaa hyvän kokonaiskuvan siitä, mitä milläkin luokalla on menossa, uskoa siihen, että se, mitä teemme on arvokasta. Virheitäkin varmasti tapahtuu, mutta parhaimmillamme olemme lyömättömiä! Minua tämä on kannustanut yrittämään entistä paremmin myös omassa työssäni. Resurssien ja raamien on oltava kunnossa, jotta luokissa voidaan jatkaa tätä hienoa työtä hyvillä mielin!

Rehtorin viikko

Melko tyypillinen rehtorin viikko takana: oppituntien seuraamista, koulun pelisääntöjen hiomista opettajille ja vanhemmille suunnattujen oppaiden merkeissä, opettajainkokouksen valmistelua, muutamia sijaisuuksia, yo-juhlapuheen hiomista,  laskujen tiliöimistä ja palkka-asioita, palavereja, oppilashuoltoasiaa ja -kokouksia, säästösuunnitelmien tekemistä, vakavia keskusteluita oppilaiden kanssa, steinerkoulujen välisen yhteistyöpalaverin suunnittelu, sopimustekstien viimeistelyä, joulukorttien kirjoittamista ja joulumarkkinoiden järjestelyissä avustamista.  Rehtorin työ on todella vaihtelevaa, kaikkea elämän varrella oppimaansa saa hyödyntää laaja-alaisesti ja kuitenkin joka päivä oppii lisää mielenkiintoisia asioita.

Keskustellessani opo-Tiinan kanssa kuluneella viikolla tajusin yllättäen, että minulla taitaa olla flow-ilmiö päällä joka päivä. Se on tainnut olla minulla aina ominaisuutena. Viihdyn työssäni todella hyvin, rakastan sitä, että työ on vaihtelevaa ja haastavaa, ensimmäisen kerran, kun vilkaisen kelloon päivän aikana, kauhistun, kun se jo onkin kolme. Innostus ja mielenkiinto elämää ja ihmisiä kohtaan taitavat omia vahvuuksiani.

Parasta työssäni on se, että saa olla erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Toisella on vahvuutena järjestelmällisyys, toisella taiteellisuus, kolmannella perusteellisuus ja johdonmukaisuus. Joku osaa juuri sopivassa kohdassa keventää muutamalla hauskalla ja nasevalla sanonnalla. Joidenkin vahvuutena on loihtia ympäristö kauniiksi ja pitää paikat siistinä, muutamilla aivan selvästi on jauhopeukalo ja pöydälle ilmestyy huomaamatta mitä herkullisempia tarjottavia. Eräät vain katsovat kasveihin päin ja jo alkaa vihertää. Entäs sitten ne rauhalliset, jotka eivät hermostu mistään, tai taiteilijasielut, joiden koko olemuksesta huokuu monipuolinen lahjakkuus! Tai ne äärimmäisen vaatimattomat, jotka hiljaisuudessa ahertavat ja pitävät muista huolta. Ei Elias-koulussa voi muuta tehdä kuin ihailla ihmisten taitoja ja kykyjä. Joka päivä päätän kehittää hieman enemmän jotain noista hienoista ominaisuuksista itsessänikin.

Välillä sitä huomaa onnistuvansa edes siedettävästi jossain aikaisemmin melko hankalana pitämässään asiassa. Olen ottanut itselleni omaan elämääni myös pidempiaikaisia "projekteja": Yksi pitkäaikaisimmista on ollut opetella laittamaan hyviä ruokia. Vuosien uurastuksen ja itseni kanssa taistelemisen jälkeen olen laajentanut jonkin verran onnistuneiden reseptien valikoimaa (ei se järin suuri ole vieläkään). Suurin onnistumiseni tällä saralla on se, että olen alkanut nauttia keittiössä puuhastelusta. En enää saa vakavaa stressireaktiota, jos tiedän ystävien tulevan illastamaan, vaan alan innolla suunnitella ruokalistaa. Erityisesti nautin pöydän kattamisesta ja tarjolle asettelusta. Isoveljeni kerran totesi ruoka suussa: "Hmm, kun sekoittaa hyviä aineksia keskenään, täytyy kait tuloksenkin olla hyvää."

Tätä itsensä kehittäminen työssä parhaimmillaan voisi olla: Omien vahvuuksien hyödyntämistä ja samalla heikkouksien selättämistä, haasteisiin tarttumista ja virheiden kohtaamista. Ei ne pannukakut niinkään haittaa, kun joskus harvoin, pitkän puurtamisen jälkeen saa kokea pieniä onnistumisia.

12. luokan näytelmä

En lakkaa ihmettelemästä, kuinka etuoikeutettua työtä saan tehdä. Kolmella eurolla huippunäytelmää katsomaan - vaikka ei olisi tarvinnut kuulema mitään maksaa näin koulun edustajana.
Nauroin vedet silmissä. Roolivalinnat ja näytelmän aihe olivat osuneet nappiin. Lavastus oli minimaalinen, mutta tilaa käytettiin hyödyksi kokonaisvaltaisesti. Olivat harjoitelleet tiiviisti muutaman viikon ajan ja sitä ennen pohtineet ja ihmetelleet miltei koko syksyn. Lopputulos oli äärimmäisen hauska.
Ihmeteltävän nopeasti olivat saaneet tilan kuntoon. Seuraavana aamupäivänä pystyimme jo 6. luokan kanssa treenaamaan korista liikuntavälitunnilla.
Perjantaina 2. luokan Martinpäivän lyhtykulkue kruunasi viikon. Laulu kuului jo käytävältä suomeksi ja saksaksi. Yhtäkkiä valot sammuivat huoneestani ja koko luokka tuli sisään  ja toi vastaleivottua pullaa. Siinä jäi opinto-oppaan tekemiset.

Matkailu avartaa

Oppilasvaihto Japaniin alkaa, opettajavieraita Venäjältä, Moskovan peruskoulusta numero 119, suhteita Englantiin, Italiaan, Ruotsiin ja Ranskaan vahvistetaan... Kansainvälisyystoiminta Elias-koulussa alkaa virkistyä!

Tällä viikolla varmistui se, että keväällä 2013 oppilasvaihto Japaniin lähtee toden teolla käyntiin. Yksi yhdeksäsluokkalainen poika innostui vaihtoajatuksesta, kun taas Tokion steinerkoulun 10-luokkalainen tyttö tulee meidän kouluumme. Olemme alustavasti sopineet kolmen kuukauden vaihdosta maaliskuun alusta toukokuun loppuun.

Ideana on kehittää steinerkoulujen välinen vaihtosysteemi, jossa vaihtoon lähtevä oppilas maksaa vain matkat kohdemaahan. Muuten kulut ovat samat kuin omassakin kotimaassa. Tavoitteena on oppia tuntemaan muita kulttureita ja kieliä syvällisemmin ja saada uusia elämyksiä ja ajatuksia. Itse paljon matkailleenä tiedän, että matkailu avarataa, lisää suvaitsevaisuutta muita kulttuureita kohtaan, auttaa ymmärtämään, että erilaisuus on rikkaus monin eri tavoin.

Haaste tässä Japanin vaihdossa on se, ettei kellään ole yhteistä kieltä. Englantia on käytetty apukielenä, mutta tuntuu siltä, että Tokion steinerkoulussa opettajien englannin taito on melko rajoittunut. En ole ihan varma siitä, että olen ymmärtänyt kaiken aivan oikein. Onneksi sikäläiset oppilaat ovat toimineet tulkkeina ja avustajina ja kirjoittavat selkeää englantia. Omat japanin kielen taidot rajoittuvat muutamaan sanaan, jotka opin työskennellessäni vuosia sitten luokanopettajana Sydneyn steinerkoulussa Aurstraliassa. Siellä minulla oli kollegana ja oppilaana muutamia japanilaisia, jotka opettivat minulle pari runoa ja joitain sanoja, joita en ikävä kyllä kaikkia enää edes muista. Runon pätkällä ei pitkälle pötkitä, kun pitäisi järjestää oppilasvaihtoa.

Sama kielimuuri ja muutaman sanan heiveröiset taidot muinoisilta venäjän kielen kursseilta olivat vastassa perjantaina, kun Moskovalaisen koulun numero 119 opettajat tulivat kouluumme vierailulle. Keskiviikkona sain oudon puhelun S-marketin kassalta jostain päin Itä-Suomea: "Täällä on kymmenen venäläistä opettajaa, jotka haluaisivat tulla kouluunne tutustumaan muutaman tunnin kuluttua" Olin jo keskiviikolle sopinut useita tapaamisia, eikä tuo keskiviikko niin lyhyellä varoitusajalla olisi muutenkaan onnistunut, joten sovimme, että he tulevat perjantaina kouluvierailulle käytyään ensin Ruotsin risteilyllä.

Yllätys olikin melkoinen, kun perjantaina paikalle saapui lähemmäs neljäkymmentä opettajaa. Äkkiä suunnitelmat uusiksi ja koulua kiertämään. Vieraat olivat aivan haltioissaa neljännen ja viidennen luokan oppitunneista, lauluista ja rytmeistä, ihmettelivät, mikä on Kalevala, ihastelivat oppilastöitä ja hiillostivat minua ja Gitteä yli tunnin vielä kysymyksillään. Eniten heitä tuntui kiinnostavan se, miten saamme myöhästymiset kuriin. Aivan ällikällä lyötyjä he olivat, kun kuulivat, että oppilaat ovat olleet mukana laatimassa sääntöjä. Myös suomen opettajainkoulutus ja palkat, vihkotyöskentely steinerkoulussa, taito- ja taideaineet jaksamista tukemassa, pitkät lomat, kouluruokailu, siisteys ja iloinen ilmapiiri olivat ihmettelyn aiheena.

Heillä oli kiire jatkaa matkaa kotia kohti, joten kovin paljoa en ehtinyt kyselemään heidän koulustaan, mutta sen verran sain tietää, että mikäli meillä on oppilaita, jotka ovat kiinnostuneita haastavista fysiikan kursseista, he voivat ottaa yhteyttä moskovalaiseen kouluun numero 119 opettaja Alekseihin, joka mielellään heitä opettaisi. Ehkä kiire ja se, että tämä fysiikan opettaja oli ainoa tulkin lisäksi, joka puhui englantia, aiheuttivat sen, etten ehtinyt saada enempää selville. Joka tapauksessa tulkin välityksellä ymmärsin, että he mielellään näkisivät koulussaan suomalaisia opettaja- tai oppilasvieraita. Jos siis joskus olette lähdössä Moskovaan, minulla on koulun ja koulun rehtorin yhteystiedot. Matkailu avarsi taas. Näinkin kätevästi S-marketin välityksellä voi tehdä kouluvierailuita!

 

5. luokan näytelmä

Keskiviikkona olin katsomassa 5. luokan näytelmää, Kuningattaren uudet vaatteet. Kaikki muu toiminta tuolla viikolla jäikin sitten tämän näytelmän varjoon. Vielä enemmän äimistelin, kun kuulin, että 5. luokan luokanopettaja Jari Jaalas oli itse kirjoittanut näytelmän. Roolijako oli onnistunut, näyttelijät tiesivät, mitä piti tehdä, puhuivat kuuluvasti ja esittivät osansa ammattilaisen ottein. Hämmästyttävintä oli, että kaikki roolisuoritukset olivat täydellisiä. Upeat puvut sekä lavasteiden ja valojen tarkkaan harkittu sijoittelu täydensivät kokonaisuuden. Nauroin vedet silmissä osuville vuorosanoille.

Näytelmän teemakin oli mitä ajankohtaisin. Jari oli vielä lisännyt globaalisia, pinnallisia ja vieraskielisiä "heittoja" vuorosanoihin. Siinä oli pähkinänkuoressa varteenotettavaa mietittävää: leivästä ja toimentulosta viis, kunhan näyttää hyvältä.

Toisaalta tässä tuli jälleen kerran ilmi yksi steinerkoulun hienous. Sen sijaan, että saarnattaisiin, kuinka vaarallista on ylivelkaantua, kuinka tyhjää on täysin pinnallinen elämäntyyli, steinerkoulussa tehdäänkin vaikka näytelmä aiheesta. Oppilaat opettelevat vuorosanat ulkoa, saavat itselleen sopivan roolin näytelmästä, harjoittelevat näytelmää yhdessä useiden viikkojen ajan.  Sosiaaliset taidot kehittyvät, pitää huomioida muut, on tultava paikalle ajoissa, autettava, jos toinen unohtaa vuorosanansa, tuettava ja kannustettava. Huomaamatta myös näytelmän sisältö vaikuttaa näyttelijöihin, jotka ehkä alkavat itsekin nähdä yhtymäkohtia nykymaailmaan, oivaltaa oikean ja väärän eron, nähdä arkipäivän tilanteiden takana koomisuutta ja löytää omaa tapaa ajatella ja toimia.

Lämpimät kiitokset viidennelle luokalle antoisasta teatterielämyksestä!

Koulutusta

Tällä viikolla olen oppinut paljon uutta. Otavan opistolla Martin Rawsonin upeat luennot steinerkoulun opetussuunnitelmasta antoivat ajattelemisen aihetta. Mikä on olennaista? Miten luot uutta? Mitä minä voin tehdä, jotta opetus olisi sopusoinnussa maailman kanssa, jotta jokainen oppilas voisi kokea olevansa arvostettu koko ajan, jotta oppilailla olisi hyvä olla omana itsenään luokan sosiaalisessa ryhmässä kokonaisena ja kehittyvänä yksilönä? Ei ihan yhdessä iltapäivässä löydy tyhjentävää vastausta, mutta huomaan heti, että ajatukset alkavat parveilla.

Oli mukava tavata vanhoja tuttuja Vantaan, Tampereen ja Lahden steinerkouluista pitkästä aikaa. Aloimme heti kehitellä yhteistyökuvioita. Lukion oppilaiden yhteistyötä ja teemapäiviä, opettajien välistä ajatustenvaihtoa, yhteisiä urheilutapahtumia jne. Opin paljon uutta näistä entisistä opinahjoistani. Kaikkialla on dynaaminen ja kehittävä ote ja innostus luoda elävää pedagogiikkaa nykypäivään yhdessä. Paljon hienoja asioita tapahtuu myös muissa steinerkouluissa ja Snellman korkeakoulussa. Mielenkiintoisia vaiheita opetussuunnitelmatyössä, uusia vihkojen tekemisen käytäntöjä, etäyhteistyötä, portfoliotyöskentelyä, uusia malleja oppitunnin rakenteeksi, uusia tapoja tarkastella arviointia ja paljon muuta.

Steinerkasvatuksen liitto oli nähnyt paljon vaivaa näiden syyspäivien järjestämisessä ja tuloksena oli innostava kokonaisuus, josta tulee seuraamaan monia positiivisia asioita arjen koulutyöhön.
Oltuani tässä välissä miltei kymmenisen vuotta sivummalla steinerympyröistä on hienoa huomata, että innostus on vain lisääntynyt. Keskustellaan oikeista asioista ja viedään uudistuksia ja hyviä ideoita myös käytäntöön.

WOW

Kuluneella viikolla päällimmäinen tunteeni  on ollut WOW! Oppilaskunta järjestää kansainvälisen steinerkoululiikkeen päivänä (= WOW-day) lokakuussa yläluokkien Mikael-juhlat. Ohjelmassa luvassa kansainvälisyyttä, pelejä, leikkejä ja mukavaa yhdessäoloa. Olin aivan innoissani oppilaskunnan kertoillessa suunnitelmistaan. Pohdimme vaihtoehtoa, että yläluokkien Mikael-juhla vastedes liittyisi aina WOW-dayhin.

Alaluokat pitivät Mikael-juhlan perjantaina ja taas oli aivan WOW-olo. En ollut koskaan nähnyt yhtä hienoa juhlaa: sali oli koristeltu syysaiheiseksi, oven molemmin puolin oli syyspukuun pukeutuneet vartijat ottamassa vieraita vastaan, jokainen luokka esitti toinen toistaan kauniimpia esityksiä. Viidesluokkalaiset lauloivat moniäänisesti kaanonissa, kolmasluokkalaiset tanssivat poloneesia ja kansantansseja, eurytmistit olivat ammattimaista tasoa sekä koreografian että esiintymisvarmuutensa puolesta, laulu-, huilu- ja runoesitykset sopivat juhlan kokonaisuuteen täydellisesti, Mikael-näytelmä puvut ja musiikki täydensivät vaikutelman. Toisen luokan esittämän Mikael-näytelmän lohikäärme oli samalla hurja ja veikeä. Kaiken tämän loiston keskellä olin kuitenkin sitä.mieltä, että Mikael-ajan rohkeutta ja uskallusta eniten osoitti seitsemännen luokan poikien eurytmiasauvaesitys. 

Ihmettelin katsellessani ja kuunnellessani, miten taitavia sekä oppilaat että opettajat Elias-koulussa ovat. Ja kun juhlan jälkeen änkytin ihastustani,  vähättelivät kaikki saavutustaan. Melkein jo hermostuin tuosta kainoudesta. Kun on hyvä, on hyvä! Ei mitään vähättelyä! Sen voisimme vielä Suomessa oppia.

Sunnuntaina iski uusi sanattomuus: Vanhemmat järjestivät iloisella meiningillä mahtavat Mikkelin markkinat. Kaikki sujui vaivattoman oloisesti ja tulos oli huikea. WOW! Vietin tyttäreni kanssa koululla koko päivän ja aika kului kuin hujauksessa. Mukava, ettei aina ole niin kiire. Ehtii hieman vaihtaa kuulumisia ja ajatuksia ihmisten kanssa. Puffettia, herkkuja kahvilasta ja pihan vohvelikojulta, kaikenlaista mielenkiintoista katsottavaa ja ostettavaa... Olisin mennyt joihinkin hoitoihinkin, mutta niissä olikin niin suuri suosio, että ajat menivät kuin kuumille kiville. Joulumyyjäisissä osaa sitten jo hieman paremmin ennakoida.

Tulenpalavaa kiirettä

Paloharjoituksia, ruokahuoltoa, ylioppilaskokelaiden hiillostusta, sähköpiuhoja ja raivaustöitä, siinä kulunut viikko pähkinänkuoressa.

Paloharjoitus 18.9. meni paremmin kuin hyvin. Muutamat oppilaat paljain jaloin Elielin aukiolla, osa luokista muodosti jo sisällä tyylikkään parijonon, osa ei jäänytkään kokoontumispaikalle, vaan lähti kaupassa käymään, joku ei kuullut megafonia oikein selvästi, muuta joka tapauksessa kaikki pelastautuivat rauhassa ulos asti ja tiesivät selkeästi, mitä piti tehdä. Pientä hienosäätöä poistumisnopeuteen, kenkäpussi tai sisäkengät alaluokkalaisille ja molemmista porteista Elielin aukiolle, niin kaikki on täydellistä.  Laitteet toimivat moitteettomasti ja jokainen tietää, mitä pitää tehdä.

Keskiviikkona ja torstaina kävivät neljännen ja kuudennen luokan tytöt keittiöasioissa: ruoka loppuu toisinaan kesken, ruuan toimittajan vaihtamista voisi harkita, kasvisruokaa voisi olla useammin ja enemmän. Hyviä ehdotuksia, mutta eivät aivan mutkattomia toteuttaa. Tavaratoimittajia on kokeiltu useampia ja nykyinen taitaa kuitenkin olla paras. Täytyy vielä tutkia, onko joitain uusia yrityksiä tullut markkinoille. Ruuan riittävyyttä taas on melko vaikea ennakoida. Lihapullapäivänä mikään määrä ei tunnu riittävän, hernekeittoa taas tuppaa joskus jäämään ylikin, kun sen sijaan kasviskeitto tekee kauppansa. On kyllä todella sääli, että ruokalistaan ei voi mitenkään vaikuttaa. Amicalta tulee sitä ruokaa, minkä he ovat suunnitelleet. Ruokamääriä yritämme emäntien kanssa ennustaa aikaisemman menekin mukaan. Olisi tietysti unelma löytää joku joustavampi, vähemmän laitoskeittiömäinen ruuan toimittaja. Ihannehan olisi tehdä ruuat itse, mutta tähän eivät perinteikkään koulurakennuksemme tilat anna myöten.

Abiturienteilla ei enää näitä ruokahuolia ole; muutama pähkinä purtavaksi pahvilautasella ja mehupullo, ehkä leipäpala ja joku hedelmä. Ovat olleet melko tyytyväisiä suorituksiinsa. Välillä aika loppuu kesken, välillä joku kysymys on tuntunut oudolta. Ovat kaikki tuntuneet hallitsevan koko touhun suvereenisti. Alkuohjeita selostaessani on ollut joka kokeessa sellainen tunne, että kaikki on ollut selvää jo pitkään. Kokeiden jälkeenkin tunnelma on ollut kokelailla hyvä. Ovat tehneet töitä miltei loppuun saakka, aika on yleensä riittänyt ja kokeeseen valmistautuminen on onnistunut. Ensi viikolla vielä kun jaksatte! Opettajilta en ole vielä alustavaa arviota koemenestyksestä kuullut, ovat täystyöllistettyjä korjauspuuhissa. Pian helpottaa. Nämä yo- ajat ovat niitä kiireisimpiä koulutyössä kevään kiireitä lukuunottamatta.
Minulla lisäkiireitä on aiheuttanut atk- luokan suunnittelutyö. Kuka asentaa koneet, ovatko johdotukset kunnossa, toimiiko langaton verkko, mistä kalusteet, miten koneet sijoitellaan jne? Ja valmista pitäisi olla syysloman loppuun mennessä. Onneksi olemme saaneet pidettyä kustannukset kurissa.

Torstaina opettajainkokouksessa saimme aloitettua raivaustyöt tulevassa atk-luokassa, kuvisluokassa, opettajainhuoneessa ja muutamassa komerossa. Lisätilaa tarvitaan kipeästi ja aikaa säästyy, kun tiedämme, mistä mitäkin löytyy. Muutama meistä innostui siivoamisesta niin, ettei malttaisi lopettaakaan. Itse taidan olla tuttavapiirissä surullisen kuuluisa siitä, että innostun siivous- ja raivaushommista niin, että heitän joskus menemään jotain käyttökelpoistakin, kuten jonkun sisäkengät tai tarpeellisen johdonpätkän. Siisteys ennen kaikkea.

Oppilaskunta järjestäytyy

Palaverissa vastavalittujen oppilaskunnan puheenjohtajan ja sihteerin kanssa huomasimme, että meillä on täysin samanlainen haave koulun kehittämisestä: "Ois' hienoo, ku tämän koulun tää omaleimaisuus säilyis'. Täst' ei ikinä saa tehdä sellast' tavallista lukioo, ku ne kaikki muut on." Ikinä en olisi osannut tuota noin hyvin ilmaista.

Sovimme, että oppilaskunta tulee mukaan koulun kehittämistyöhön tiiviisti. Pidämme yhteisiä istuntoja teemoittain ja oppilaskunnan edustaja tulee tarvittaessa opettajainkokouksiin kuulolle, niin että saamme kaikki näkökulmat esille.

Palaverissamme kävi ilmi, että opettajat koulussamme ovat oppilaiden mielestä "huippuja", mutta sitten on " niitä muita juttuja, joita pitäisi kehittää". Taas samaa mieltä! Samoja kehittämiskohteita eri näkökulmista katsottuna: selkeyttä, yhteisöllisyyttä, projekteja, mielenkiintoisia haasteita...
Varmaa kuitenkin on, että toimivaa steinerkoulua ei saa aikaiseksi ilman toimivaa oppilaskuntaa.

Johtokunnan kokouksessakin kuluneella viikolla käsiteltiin samoja teemoja omalta näkökannalta. Miten saadaan rahat riittämään kehittämistyöhön ja miten vaalitaan yhteisöllisyyttä, joka on yksi steinerkoulun kulmakivistä? Isoja haasteita, mutta ideoita on ja mikä parasta - halua ja taitoa toteuttaa ne! Johtokunnan kokouksen jälkeen olin saanut tärkeää evästystä ja innostusta työskentelyn jatkamiseen. Kun kaikilla toimijoilla on samansuuntainen tavoite, saadaan hyvää tulosta aikaan.

Johtokunnassa Wilman käyttöönotto alaluokilla askarrutti mieliä ja totesimme, että poissaoloseurantaa yms. ei tuossa vaiheessa vielä tarvita. Huoltajat voivat käydä Wilmassa tarkistamassa lukujärjestyksen, muuten alaluokilla entinen malli on toimivin. Wilmaa ei tietenkään huoltajien ole pakko käyttää, opettajien työtä se sen sijaan varmasti helpottaa. Wilma- sähköinen oppilashallintojärjestelmä - ehkä pystyy edistämään asioiden käsittelyä, koska yhteydenotto pikaviestitoiminnolla on vaivatonta ja helppoa. Ehkä kysymyksiin saa vastaukset ja ideoille kuulijoita, kun kynnys ottaa yhteyttä on mahdollisimman pieni. Wilma avataan huoltajille syysloman jälkeen.

Sähköä ilmassa

Wilma oppilashallintojärjestelmä, tietokoneita, opettajien viestintäjärjestelmät ja kotisivujen päivitys. Elias- koulu sähköistyy. Toivon mukaan tämä helpottaa opettajien työtä ja säästää huoltajilta paljon vaivaa. Taustatyötä pitää vielä jonkin verran tehdä, jotta saamme homman sujumaan.
Torstaina oli syksyn ensimmäinen vanhempainilta, jossa ehdin hieman esitellä Wilmaakin. Varsinainen aihe oli kuitenkin Mikkelin markkinat 30.9. ja kuuntelin suu auki, kuinka massiivisesta tapahtumasta onkaan kyse. Kaikenlaista myytävää, touhua lapsille ja hemmottelua aikuisille. Ehkä jopa mielenkiintoisia esityksiäkin. Mukana järjestelyissä ovat kaikki vanhemmat talkoomeiningillä,  oppilaat ja koko koulun henkilökunta. Tästä tulee hauskaa! Vanhemmilla oli huippuideoita myös Elias-koulun 30-vuotisjuhliin. Vanhempainillan lopuksi oli mukava ehtiä juttelemaan muutamien vanhempien kanssa vielä erikseenkin.
Elias-koulussa kaikki tehdään yhdessä "kyläkoulu keskellä kaupunkia" -periaatteella. Abit on vapautettu myyjäisistä, mutta heillä alkoikin raskaat ajat kuluneella viikolla preliminäärikokeiden merkeissä. Prelit simuloivat yo-kokeita muuten, paitsi että kellonaika syksyn preleissä on 15 - 21. Huh. Hyvin kuulema jaksoivat noinkin myöhään keskittyä. Näin on kuulema hyvä, ettei aika mene päällekkäin oppituntien kanssa. Tunnollisia abeja meillä.
Meikäläinen prelivalvojana oli ainoa, joka oli aivan sfääreissä. Jätin avaimeni vahingossa omaan huoneeseeni käsilaukkuuni, joten prelien päätyttyä otin kokeet mukaani ja lähdin kävellen kotiini, kunnes tajusin, että voin ostaa ratikkalipun kännykälläni. Eläköön sähköiset apuvälineemme!

Toimintaa..

Tällä kuluneella viikolla opettajainkokouksessa käsittelimme lukuvuoden toiminnan painopistealueita. Taisin olla itse innostuksissani liikaa äänessä. Onneksi kokouksen loppupuolella työryhmät kokoontuivat pohtimaan eri osa-alueita toimintasuunnitelmaan liittyen. Yhdessä tekemällä tulee aina niin paljon parempaa jälkeä. Vanhempia yritän houkutella ideointiin mukaan ensi viikon torstaina 30.8. ja oppilaskunnan järjestäytymistä tälle lukuvuodelle olen yrittänyt hoputtaa muutamaankin otteeseen. Sitten kun nämä kaikki kolme toimijaa - oppilaat, opettajat ja vanhemmat - pääsevät vaikuttamaan, suuntautuu koulun toiminta oikeisiin asioihin. Niin monista asioista tekisi mieli vaihtaa ajatuksia...

Viikon varrella olen tavannut opettajia kehityskeskusteluiden merkeissä ja täytyy sanoa, että olen todella vaikuttunut opettajien sitoutumisesta työhönsä. Olen kerännyt kehittämisideoita ja haaveita siitä, millainen koulumme voisi tulevaisuudessa parhaimmillaan olla. Kunhan saan selville oppilaiden ja vanhempien toiveet pääsemme tavoitteemme mukaisesti muotoilemaan Elias- koulun vision ja strategian, joilla haaveemme toteutamme. Kevään korvalla toivottavasti voin sitten johtokunnassa esitellä yhteisen suunnitelmamme.

Viikon kohokohta oli kuitenkin ehdottomasti tänään ruokavälkällä 6. luokan poikien korismatsin tuomaroiminen. Tuli mieleen omat koripalloajat ToPossa miljoona vuotta sitten. Voisimme  kehitellä koulujenvälisiä koripallo- tai urheiluturnajaisia - sen verran hyvin pojat pelasivat. Sovimme urheiluvälitunneista kolme kertaa viikossa. Siitä se lähtee. Muutakin välituntitoimintaa tulee olemaan kiva seurata.

 

Ensimmäinen kouluviikko takana

Välituntitoimintaa suunniteltiin yhdessä kuudennen luokan poikien kanssa. Opettajatkin näyttivät vihreää valoa poikien idealle kehittää jalkapallo- ja skeittitoimintaa välitunneille. "Näin viihtyvyys koulussamme lisääntyisi melkoisesti ja kouluun olisi entistä kivempi tulla", totesivat pojat ideaansa esitellessään. Sovimme, että ruokavälitunnilla heille nimetään erillinen valvoja, joka seuraa mukana skeittirampille, fudiskentälle tai liikuntasaliin. Kyseessä on kuudennen luokan pilottihanke, jota voidaan laajentaa myös muille luokille kuukauden kokeilujakson jälkeen. Kiitos pojille aktiivisuudesta!

Aloittelin koulun toimintasuunnitelman hahmottelemista edellisen vuoden työryhmien ehdotusten pohjalta. Asiaa käsitellään opettajainkokouksessa viikon kuluttua. Ehdotuksia otetaan vastaan. Ajatuksena on, että nimeämme 3 - 5 päätavoitetta lukuvuodelle.

Kuluneella viikolla alkoivat henkilöstön kehityskeskustelut, joiden yhteenvedon perusteella tarkennetaan lukuvuoden suunnitelmia ja samalla opin tuntemaan työkavereita paremmin.

Toimiston väen kanssa aloitimme lomakkeiston uudistamisen. Iso asia kuluneella viikolla oli myös turvallisuusasioiden läpikäyminen ja kerhotoiminnan käynnistäminen.

Kaikki ovat olleet niin innokkaasti kehittämistyössä mukana, että viikko on kulunut kuin siivillä. Hyvää viikonloppua kaikille!

Tervetuloa aloittamaan lukuvuotta 2012-2013

Aloitin rehtorin työt Elias-koulussa 1.8.2012. Tavoitteenani tässä blogissa on kertoilla hallinnon näkökulmasta koulun kuulumisia kaikille kiinnostuneille. Olisi hienoa, jos oppilaat, koulun henkilökunta ja vanhemmat sekä muut koulun tukijoukot innostuisivat kommentoimaan ja ideoimaan niitä ajnkohtaisia teemoja, joita koulussa on menossa.

Kaksi viikkoa töissä ja nyt jo olemme valmistelevan työryhmän ja henkilökunnan kanssa hahmotelleet lukuvuoden suuntaviivoja: prosessien selkiyttäminen, toimintojen sähköistäminen, talouden tasapainottaminen, kansainvälisyys ja yhteistyömuotojen syventäminen. Jälkimmäisestä yhtenä esimerkkinä tämä rehtorin blogi.

Alkavalla viikolla teemana hallinnon työssä ovat turvallisuusasiat: turvallisuussuunnitelmien päivittäminen ja niiden läpikäyminen koko henkilökunnan kanssa.

Uutena rehtorina on tärkeää tutustua koulun toimijoihin. Tutustuminen luokkiin ja henkilökunnan kanssa käytävät kehityskeskustelut alkavat jo tulevalla viikolla.

Onneksi kesäloman aikana ehti tutustua perinpohjin uuden työntekijän perehdyttämispakettiin niin, että ihan kaikki asiat eivät ole totaalisen uusia. Tuhannet kiitokset niille, jotka ovat tuon paketin koonneet. Kaapissa on kyllä vielä useita mappeja, joihin aion  mahdollisimman pian perehtyä. Mielessäni olen jo tehnyt aikataulusuunnitelmia: mitä syyslomaan mennessä, mitä jouluun mennessä ja mitä tänä lukuvuonna. Suunnitelmat sitten pikku hiljaa tarkentuvat keskusteluissa, kokouksissa ja palavereissa.