WOW

Kuluneella viikolla päällimmäinen tunteeni  on ollut WOW! Oppilaskunta järjestää kansainvälisen steinerkoululiikkeen päivänä (= WOW-day) lokakuussa yläluokkien Mikael-juhlat. Ohjelmassa luvassa kansainvälisyyttä, pelejä, leikkejä ja mukavaa yhdessäoloa. Olin aivan innoissani oppilaskunnan kertoillessa suunnitelmistaan. Pohdimme vaihtoehtoa, että yläluokkien Mikael-juhla vastedes liittyisi aina WOW-dayhin.

Alaluokat pitivät Mikael-juhlan perjantaina ja taas oli aivan WOW-olo. En ollut koskaan nähnyt yhtä hienoa juhlaa: sali oli koristeltu syysaiheiseksi, oven molemmin puolin oli syyspukuun pukeutuneet vartijat ottamassa vieraita vastaan, jokainen luokka esitti toinen toistaan kauniimpia esityksiä. Viidesluokkalaiset lauloivat moniäänisesti kaanonissa, kolmasluokkalaiset tanssivat poloneesia ja kansantansseja, eurytmistit olivat ammattimaista tasoa sekä koreografian että esiintymisvarmuutensa puolesta, laulu-, huilu- ja runoesitykset sopivat juhlan kokonaisuuteen täydellisesti, Mikael-näytelmä puvut ja musiikki täydensivät vaikutelman. Toisen luokan esittämän Mikael-näytelmän lohikäärme oli samalla hurja ja veikeä. Kaiken tämän loiston keskellä olin kuitenkin sitä.mieltä, että Mikael-ajan rohkeutta ja uskallusta eniten osoitti seitsemännen luokan poikien eurytmiasauvaesitys. 

Ihmettelin katsellessani ja kuunnellessani, miten taitavia sekä oppilaat että opettajat Elias-koulussa ovat. Ja kun juhlan jälkeen änkytin ihastustani,  vähättelivät kaikki saavutustaan. Melkein jo hermostuin tuosta kainoudesta. Kun on hyvä, on hyvä! Ei mitään vähättelyä! Sen voisimme vielä Suomessa oppia.

Sunnuntaina iski uusi sanattomuus: Vanhemmat järjestivät iloisella meiningillä mahtavat Mikkelin markkinat. Kaikki sujui vaivattoman oloisesti ja tulos oli huikea. WOW! Vietin tyttäreni kanssa koululla koko päivän ja aika kului kuin hujauksessa. Mukava, ettei aina ole niin kiire. Ehtii hieman vaihtaa kuulumisia ja ajatuksia ihmisten kanssa. Puffettia, herkkuja kahvilasta ja pihan vohvelikojulta, kaikenlaista mielenkiintoista katsottavaa ja ostettavaa... Olisin mennyt joihinkin hoitoihinkin, mutta niissä olikin niin suuri suosio, että ajat menivät kuin kuumille kiville. Joulumyyjäisissä osaa sitten jo hieman paremmin ennakoida.

Tulenpalavaa kiirettä

Paloharjoituksia, ruokahuoltoa, ylioppilaskokelaiden hiillostusta, sähköpiuhoja ja raivaustöitä, siinä kulunut viikko pähkinänkuoressa.

Paloharjoitus 18.9. meni paremmin kuin hyvin. Muutamat oppilaat paljain jaloin Elielin aukiolla, osa luokista muodosti jo sisällä tyylikkään parijonon, osa ei jäänytkään kokoontumispaikalle, vaan lähti kaupassa käymään, joku ei kuullut megafonia oikein selvästi, muuta joka tapauksessa kaikki pelastautuivat rauhassa ulos asti ja tiesivät selkeästi, mitä piti tehdä. Pientä hienosäätöä poistumisnopeuteen, kenkäpussi tai sisäkengät alaluokkalaisille ja molemmista porteista Elielin aukiolle, niin kaikki on täydellistä.  Laitteet toimivat moitteettomasti ja jokainen tietää, mitä pitää tehdä.

Keskiviikkona ja torstaina kävivät neljännen ja kuudennen luokan tytöt keittiöasioissa: ruoka loppuu toisinaan kesken, ruuan toimittajan vaihtamista voisi harkita, kasvisruokaa voisi olla useammin ja enemmän. Hyviä ehdotuksia, mutta eivät aivan mutkattomia toteuttaa. Tavaratoimittajia on kokeiltu useampia ja nykyinen taitaa kuitenkin olla paras. Täytyy vielä tutkia, onko joitain uusia yrityksiä tullut markkinoille. Ruuan riittävyyttä taas on melko vaikea ennakoida. Lihapullapäivänä mikään määrä ei tunnu riittävän, hernekeittoa taas tuppaa joskus jäämään ylikin, kun sen sijaan kasviskeitto tekee kauppansa. On kyllä todella sääli, että ruokalistaan ei voi mitenkään vaikuttaa. Amicalta tulee sitä ruokaa, minkä he ovat suunnitelleet. Ruokamääriä yritämme emäntien kanssa ennustaa aikaisemman menekin mukaan. Olisi tietysti unelma löytää joku joustavampi, vähemmän laitoskeittiömäinen ruuan toimittaja. Ihannehan olisi tehdä ruuat itse, mutta tähän eivät perinteikkään koulurakennuksemme tilat anna myöten.

Abiturienteilla ei enää näitä ruokahuolia ole; muutama pähkinä purtavaksi pahvilautasella ja mehupullo, ehkä leipäpala ja joku hedelmä. Ovat olleet melko tyytyväisiä suorituksiinsa. Välillä aika loppuu kesken, välillä joku kysymys on tuntunut oudolta. Ovat kaikki tuntuneet hallitsevan koko touhun suvereenisti. Alkuohjeita selostaessani on ollut joka kokeessa sellainen tunne, että kaikki on ollut selvää jo pitkään. Kokeiden jälkeenkin tunnelma on ollut kokelailla hyvä. Ovat tehneet töitä miltei loppuun saakka, aika on yleensä riittänyt ja kokeeseen valmistautuminen on onnistunut. Ensi viikolla vielä kun jaksatte! Opettajilta en ole vielä alustavaa arviota koemenestyksestä kuullut, ovat täystyöllistettyjä korjauspuuhissa. Pian helpottaa. Nämä yo- ajat ovat niitä kiireisimpiä koulutyössä kevään kiireitä lukuunottamatta.
Minulla lisäkiireitä on aiheuttanut atk- luokan suunnittelutyö. Kuka asentaa koneet, ovatko johdotukset kunnossa, toimiiko langaton verkko, mistä kalusteet, miten koneet sijoitellaan jne? Ja valmista pitäisi olla syysloman loppuun mennessä. Onneksi olemme saaneet pidettyä kustannukset kurissa.

Torstaina opettajainkokouksessa saimme aloitettua raivaustyöt tulevassa atk-luokassa, kuvisluokassa, opettajainhuoneessa ja muutamassa komerossa. Lisätilaa tarvitaan kipeästi ja aikaa säästyy, kun tiedämme, mistä mitäkin löytyy. Muutama meistä innostui siivoamisesta niin, ettei malttaisi lopettaakaan. Itse taidan olla tuttavapiirissä surullisen kuuluisa siitä, että innostun siivous- ja raivaushommista niin, että heitän joskus menemään jotain käyttökelpoistakin, kuten jonkun sisäkengät tai tarpeellisen johdonpätkän. Siisteys ennen kaikkea.

Oppilaskunta järjestäytyy

Palaverissa vastavalittujen oppilaskunnan puheenjohtajan ja sihteerin kanssa huomasimme, että meillä on täysin samanlainen haave koulun kehittämisestä: "Ois' hienoo, ku tämän koulun tää omaleimaisuus säilyis'. Täst' ei ikinä saa tehdä sellast' tavallista lukioo, ku ne kaikki muut on." Ikinä en olisi osannut tuota noin hyvin ilmaista.

Sovimme, että oppilaskunta tulee mukaan koulun kehittämistyöhön tiiviisti. Pidämme yhteisiä istuntoja teemoittain ja oppilaskunnan edustaja tulee tarvittaessa opettajainkokouksiin kuulolle, niin että saamme kaikki näkökulmat esille.

Palaverissamme kävi ilmi, että opettajat koulussamme ovat oppilaiden mielestä "huippuja", mutta sitten on " niitä muita juttuja, joita pitäisi kehittää". Taas samaa mieltä! Samoja kehittämiskohteita eri näkökulmista katsottuna: selkeyttä, yhteisöllisyyttä, projekteja, mielenkiintoisia haasteita...
Varmaa kuitenkin on, että toimivaa steinerkoulua ei saa aikaiseksi ilman toimivaa oppilaskuntaa.

Johtokunnan kokouksessakin kuluneella viikolla käsiteltiin samoja teemoja omalta näkökannalta. Miten saadaan rahat riittämään kehittämistyöhön ja miten vaalitaan yhteisöllisyyttä, joka on yksi steinerkoulun kulmakivistä? Isoja haasteita, mutta ideoita on ja mikä parasta - halua ja taitoa toteuttaa ne! Johtokunnan kokouksen jälkeen olin saanut tärkeää evästystä ja innostusta työskentelyn jatkamiseen. Kun kaikilla toimijoilla on samansuuntainen tavoite, saadaan hyvää tulosta aikaan.

Johtokunnassa Wilman käyttöönotto alaluokilla askarrutti mieliä ja totesimme, että poissaoloseurantaa yms. ei tuossa vaiheessa vielä tarvita. Huoltajat voivat käydä Wilmassa tarkistamassa lukujärjestyksen, muuten alaluokilla entinen malli on toimivin. Wilmaa ei tietenkään huoltajien ole pakko käyttää, opettajien työtä se sen sijaan varmasti helpottaa. Wilma- sähköinen oppilashallintojärjestelmä - ehkä pystyy edistämään asioiden käsittelyä, koska yhteydenotto pikaviestitoiminnolla on vaivatonta ja helppoa. Ehkä kysymyksiin saa vastaukset ja ideoille kuulijoita, kun kynnys ottaa yhteyttä on mahdollisimman pieni. Wilma avataan huoltajille syysloman jälkeen.

Sähköä ilmassa

Wilma oppilashallintojärjestelmä, tietokoneita, opettajien viestintäjärjestelmät ja kotisivujen päivitys. Elias- koulu sähköistyy. Toivon mukaan tämä helpottaa opettajien työtä ja säästää huoltajilta paljon vaivaa. Taustatyötä pitää vielä jonkin verran tehdä, jotta saamme homman sujumaan.
Torstaina oli syksyn ensimmäinen vanhempainilta, jossa ehdin hieman esitellä Wilmaakin. Varsinainen aihe oli kuitenkin Mikkelin markkinat 30.9. ja kuuntelin suu auki, kuinka massiivisesta tapahtumasta onkaan kyse. Kaikenlaista myytävää, touhua lapsille ja hemmottelua aikuisille. Ehkä jopa mielenkiintoisia esityksiäkin. Mukana järjestelyissä ovat kaikki vanhemmat talkoomeiningillä,  oppilaat ja koko koulun henkilökunta. Tästä tulee hauskaa! Vanhemmilla oli huippuideoita myös Elias-koulun 30-vuotisjuhliin. Vanhempainillan lopuksi oli mukava ehtiä juttelemaan muutamien vanhempien kanssa vielä erikseenkin.
Elias-koulussa kaikki tehdään yhdessä "kyläkoulu keskellä kaupunkia" -periaatteella. Abit on vapautettu myyjäisistä, mutta heillä alkoikin raskaat ajat kuluneella viikolla preliminäärikokeiden merkeissä. Prelit simuloivat yo-kokeita muuten, paitsi että kellonaika syksyn preleissä on 15 - 21. Huh. Hyvin kuulema jaksoivat noinkin myöhään keskittyä. Näin on kuulema hyvä, ettei aika mene päällekkäin oppituntien kanssa. Tunnollisia abeja meillä.
Meikäläinen prelivalvojana oli ainoa, joka oli aivan sfääreissä. Jätin avaimeni vahingossa omaan huoneeseeni käsilaukkuuni, joten prelien päätyttyä otin kokeet mukaani ja lähdin kävellen kotiini, kunnes tajusin, että voin ostaa ratikkalipun kännykälläni. Eläköön sähköiset apuvälineemme!