Tyrannosaurus reksi

Minulla on tyrannimainen olo. Kesätenttipäivät on sovittu niille, jotka eivät ole ehtineet tehdä kaikkia kokeita ja tehtäviä. 18.6. Ja 6.8. Klo 10 - 15. Myöhempäänkin saa olla, jos tuo aika ei riitä. Olisihan se varmasti mukava vain viettää kesälomaa, mutta mikään ei mielestäni ole niin paha kuin tekemättömät tehtävät ja luisteleminen velvollisuuksista. Saa nähdä, kuinka monta oppilasta tapaan noina kesätenttipäivinä. Ehkä tällainen kesätyö pistää jonkun oppilaan ajattelemaan ja tekemään tehtävänsä ajallaan jo kouluvuoden aikana.

Tyrannimaiselta on myös tuntunut vaivata opettajia kaikkien kevätkiireiden keskellä valmistelemaan juhlia ja tulevaa lukuvuotta. On ollut kiva huomata, että kaikki ovat kuitenkin innoissaan tulevista kevätjuhlista ja 30-vuotisjuhlista, vaikka puuhaa on enemmän kuin kellossa tunteja. Juhla kuitenkin tuntuu paljon kotoisammalta, kun yhdessä suunnitellaan ja toteutetaan ikimuistoista ohjelmaa ja tunnelmaa.
Tyrannosaurus reksi on iskenyt myös toimistoon, ruokalaan ja kouluisännän sekä huoltoteknikon kimppuun. Paljon asioita on kertynyt kaikkien työlistoille. Ilman näitä ahkeria ihmisiä voisimme unohtaa juhlat ja tapahtumat. On uskomattoman hienoa, kun kaikki puhallamme yhteen hiileen ja luomme jotain ikimuistoista. Sitten kiikustuolissa voimme muistella näitäkin juhlia ja yhteisiä hetkiä.
Taidan olla outo, mutta olen aina nauttinut  tästä kevätjuhlia edeltävästä kiireisestä ajasta. Loma ei tunnu lomalta ilman koulun kevätjuhlia ja suvivirttä sekä näitä hektisiä päiviä ennen varsinaista juhlaa.

Oppia ikä kaikki

Viime torstaina esittivät 9. luokan oppilaat itse valitsemansa ja suunnittelemansa eurytmian lopputyönsä. En ollut tiennyt, että jo 9- luokkalaiset pystyisivät niin vaikeaan saavutukseen. Koreografiat olivat vaativia. Yksi oppilaista sanoi, että oli etukäteen pelännyt sitä, miten hän muistaisi ulkoa kaikki askeleet ja eleet. Mutta koska hän oli itse suunnitellut kokonaisuuden, oli esittäminen ollut yllättävän paljon helpompaa. Alaluokilla, kun oli harjoiteltu opettajan suunnittelemia kokonaisuuksia, oli muistaminen kuulema tuntunut jotenkin vaikeammalta. Niinpä niin. Kun suunittelee ja tekee itse, tuntuu kaikki paljon helpommalta ja asiat oppii jotenkin syvällisemmin. Tekemällä oppii.

Esityksiä katsellessa opin paljon uutta jokaisesta oppilaasta, löysin aivan uusia kykyjä ja piirteitä. Kuinka moni pystyisi yksin esittämään täyden salin edessä vaikeita liikesarjoja kauniisti ja hallitusti musiikin ja runonlausunnan tahdissa? Ainakin kaikki nämä yhdeksännen luokan oppilaat!

Opin myös jotain uutta näiden esiintyjien temperamentista. Joku oli valinnut rauhallisen ja tunnelmallisen runon esitettäväkseen, joillain jo runon alku kieli vauhdista ja räväkkyydestä. Joku oli valinnut runonsa avaamalla runokirjan täysin summanmutikassa ja tökkäisemällä sormella silmät kiinni sitä runoa, jonka esittäisi (maagisesti runo silti sopi esittäjälleen!), jotkut tekivät runonsa yhdessä ystävänsä kanssa, joidenkin runot olivat tunteellisia ja syvällisiä, joidenkin taas hauskoja ja leikkisiä.

Esityksen jälkeen jäin juttelemaan hetken esiintyjien kanssa  ja kävin tarkistamassa, ettei saliin oltu jätetty valoja päälle. Olin aivan ihmeissäni, kun löysin yhden oppilaista harjoittelemassa esitystään edelleen opettajan avustuksella ja kuulin heidän paikkaavan yhden poissaolijan esitystä. Noin lyhyellä varoitusajalla pystyy vielä oman esityksen ohella sisäistämään jonkun toisen koreografian! Millaisia hienoja ihmisiä nämä meidän oppilaamme ovatkaan!

Ja kyllähän asia on niin, etteivät nämä esitykset itsestään synny. Tarvitaan myös se henkilö, joka innostaa tekemään, pitää homman kasassa, valaa uskoa hädän hetkellä, kun tuntuu siltä, ettei tästä ikinä tule valmista, pitää aikatauluista huolta, suunnittelee kokonaisuuden ja viimeistelee yksityiskohdat, se, joka uskoo ja luottaa, ohjaa ja valvoo. Ilman opettajan panosta eivät tällaiset esitykset olisi mahdollisia. Suurkiitos kaikille esitykseen osallistuneille tästä taidenautinnosta!

Ammattimaista toimintaa

11- luokkalaiset esittivät eurytmian lopputyönsä tiistaina ja keskiviikkona. Aiheena oli ranskalaisen Jean-Dominique Baubyn omaelämäkerrallinen romaani, Perhonen lasikuvussa. Bauby oli ollut menestyvän Elle-lehden päätoimittaja ennen äkillistä halvaantumistaan. Hän kirjoitti romaaninsa räpäyttämällä vasenta silmäänsä aina kun hänen hoitajansa luetteli oikean kirjaimen aakkosista. Romaani on täynnä elämäniloa ja kiitollisuutta olemassaolosta huolimatta siitä, että Bauby oli täysin halvaantunut lukuunottamatta vasenta silmäluomeaan.

11. luokan esiintyjät tavoittivat romaanin tunnelman ja johdattivat katsojat valon ja pimeyden, toivon ja epäuskon, ilon ja epävarmuuden maailmaan eurytmian, musiikin ja romaanikatkelmien avulla. Yleisö herkistyi kyyneliin saakka. Vaikuttavaa!

Ihailin oppilaiden sulavaa liikkumista yhdessä, veistoksellista kauneutta, herkkää tulkintaa vakavasta aiheesta sekä ammattimaista keskittymistä ja taiteellisuutta. Esityksen ohjaaja, eurytmian opettajamme Raija Felgueroso, oli osannut löytää romaanista olennaisen ja innostaa oppilaat täydelliseen suoritukseen.  Upea taide-elämys!

Ammattimaisuuden tunnisti myös siitä, että vaikea koreografia osattiin esittää helpon näköisesti. Olimme opettajien kanssa harjoitelleet pientä musiikillista eurytmistä liikesarjaa viime syksynä, joten tiedämme, että tuollainen pitkä esitys vaatii paljon keskittymistä, muistamista ja oikeaa ajoitusta, jotta esityksestä tulisi edes siedettävä. Nyt kokonaisuus oli täydellinen. Jopa pukujen värit tukivat esityksen sanomaa ja kokonaisuutta. Ei ihme, että Elias-koulun esitykset ja juhlat ovat kuuluisia kautta Suomen. Mm. rehtoreiden  kokouksessa kahvipöydässä kehui eräskin rehtori esityksiämme ja pääsin heti kuvailemaan tätä viimeisintä upeaa saavutusta. Kaikki kunni ja kiitos kuuluu esiintyjille, lahjakkaille oppilaillemme ja ammattitaitoisille opettajille!

Koulun bändi

Elias-koulun bändi on huippu. Esiintymisiä on ollut monella kokoonpanolla monella areenalla. Viimeisin oli vappujuhlissa: Meitä faneja alkaa olla aina vain useampia. Ammattitaitoinen ote, iloinen mieli ja hyvä yhteishenki sekä mukaansatempaava ohjelma. Ei ihme, että alkoi tansijalkaa vipattamaan. Ablodit olivat korvia huumaavat. Kannattaa tulla 30-vuotisjuhliin kuuntelemaan tätä huippubändiä! Pienemmällä kokoonpanolla ovat olleet esiintymässä koulun myyjäisissä ja onpahan heitä tilattu koulun ulkopuolellekin soittamaan ja laulamaan. Tästä bändistä kuullaan vielä!

Elämä on yhtä juhlaa

Wappukarnevaaleista on selvitty. Oppilaskunnan järjestämissä vappukemuissa pääsin mukaan suunnistamaan koulun käytävillä rastilta toiselle ja suorittamaan hauskoja tehtäviä: arvoituksia, pallonheittoa, Euroopan kaupunkeja jne. Emme ihan saaneet ryhmämme kanssa leffalippuja palkinnoksi, mutta makoisat munkit ja mokkapalat siman kera kävivät aivan yhtä hyvin. 11. Luokka on jo ihan ammattilainen tarjoilujen järjestäjänä. Myös portsarin hommat sujuivat huumorilla. Oli todella mukavaa, kun kaikki lukiolaisetkin ehtivät juhliin mukaan.

Alaluokkien vappujuhla oli ollut jo heti  aamulla. 2. luokan kevätkukkaesitys oli aivan ikimuistoinen. Halla laittoi kukat koville, mutta onneksi aurinko tuli pelastamaan tilanteen.

Ohjelmassa oli myös englannin- ja saksankielisiä lauluja ja runoja koreografian kanssa. Wunderbar!

Kun vielä salin takaa alkoi kuulua 5. Luokan huilujen ääni, tuntui, että kevät oli todella alkanut. 6. Luokka soitti myös moniäänisen huilukappaleen upeasti. Saimmehan me yleisössäkin hieman avata ääntämme yhteislaulun merkeissä 4./5./6. luokan kuoron näyttäessä mallia.

Ei parane unohtaa upeita karnevaaliasuja. Omat suosikkini olivat ehdottomasti supernainen, peikko, pilleristi/nisti ja itämainen nainen. Hulvatonta Wappundeerust!