Suruja ja iloja

Koulumme pitkäaikainen venäjän opettaja, Marja Mustonen, jäi tänään eläkkeelle. Pidetty, rauhallinen, taitava, huumorintajuinen... Esim. Näillä sanoilla häntä saateltiin ansaituille eläkepäiville. Ikävä tulee sekä opiskelijoilla että henkilökunnalla. Toivottavasti häntä kuitenkin vielä nähdään juhlissa ja tapahtumissa tai koulun ruokalassa lounaalla! Arjen kiireissä ei aina ole liikoja aikoja jutustella ja vaihtaa kuulumisia. Pitääköhän paikkaansa, kun viisaammat sanovat, että eläkkeellä sitten vasta kiire on?
9. luokka oli tehnyt Marjalle hienon seppeleen ja tarjonnut mansikoita. Hienoa ele! Marja oli selvästi aivan otettu! Vielä kun tietää, että 9. Luokka oli edellisenä päivänä esittänyt eurytmiasooloja. Siinä yksi viikon ilonaiheista!  Kauniit eleet sormenpäitä myöten. Taitoa ja esiintymisvarmuutta. Kiitos esityksestä!

Loppukokeita oppilailla, kokouksia ja arviointikiireitä opettajilla. Silti ilonaiheita on riittänyt: oppilaat, jotka ovat parantaneet suorituksiaan, ottaneet oman elämänsä omiin käsiinsä ja lopettaneet muiden matkimisen, rohkaistuneet tarttumaan uusiin haasteisiin esim. haasteellisen kesätyön muodossa tai opettajat, jotka ovat tukeneet ja kannustaneet toisia, uurastaneet ja iloinneet onnistumisista. Kiitos koko Elias-koulun väelle yhteisestä yrittämisestä kaiken kiireenkin keskellä!

Tunteet pinnassa

"Pelotti", "oli jännittävää", "koskettavan kaunista", "liikutuin kyyneliin saakka"... Tässä muutamia kommentteja 11.luokan eurytmiaesityksestä to 8.5.2014. Yhteiskunnallisesti kantaaottava, taiteellinen kokonaisuus, joka piti otteessaan alusta loppuun. Esiintyjät, musiikki, runot, valaistus, puvut, lavasteet -kaikki tukivat esityksen vaikuttavuutta ja ainutkertaista tunnelmaa.
Olin aivan mykistynyt, kun näin roolisuoritukset! Koko luokka puhalsi yhteen hiileen. Ymmärsin esiintyjien puheista, että valmistautuminen näytökseen ei ollut ollut helppoa, mutta sellaistahan taideteoksen luominen yleensä onkin! Ja koko esitys oli suurenmoinen taideteos.

Olin itse ollut juuri kolmisen viikkoa vuosilomalla, enkä ollut tavannut opiskelijoita tuona aikana. Nyt tuntui siltä, että lavalla olisivat olleet jotkut aivan uudet henkilöt, jotain yhdennäköisyyttä ehkä aikaisemmin nähtyihin, mutta se varmuus, sisäinen loisto, liikkeiden kauneus, vakavuus, tekemisen meininki ja ilo! Kuinkahan moni ikinä pystyisi tällaiseen? Eurytmia varsinkaan ei ole ihan helpoin oppiaine. Siinä tarvitaan kokonaisvaltaista keskittymistä, ryhmätyötaitoja, taiteellisia kykyjä, luovuutta, terävää havaintokykyä ja tilannetajua sekä rohkeutta. Näitä teiltä ei selvästikään puutu. Kiitos, 11. Luokka ja Anja-opettaja!