1.6.2013
Elias-koulu täytti 30 vuotta. Juhlapäivää vietettiin Kulttuuritalolla. Sydämelliset kiitokset kaikille juhlan järjestäneille ja koulua muistaneille! Meitä oli paikalla miltei 500 henkeä ja tunnelma oli mieliinpainuva.
Musiikkia, juhlapuheita, esityksiä ja hyvää seuraa.
Tähän ikään mennessä on jo ehtinyt olla monissa juhlissa, mutta aina juhlilla on omia erityispiirteitä. Elias koulun juhlissa oli kotoisuutta sekä juhlavuutta, entiset oppilaat, opettajat ja vanhemmat olivat aktiivisesti mukana sekä järjestäjinä että juhlavieraina, ekologisuudesta ja yhteisöllisyydestä pidettiin hyvää huolta, tunnelma oli iloinen ja läheinen, turhaa 'pönötystä" ei ollut ja huumoriakin mahtui mukaan.
Olen ehkä outo, mutta mielestäni yksi juhlien kohokohta on myös juhlien valmisteleminen yhdessä. On mukavaa rupatella ja puuhastella yhdessä. Ennen juhlia ehdimme käydä yhdessä syömässäkin ja vaihtaa ajatuksia juhlista ja kesästä. Touhutessa näkee, kuinka juhlavuus lisääntyy ja juhlatunnelma muotoutuu.
Vaikka tässä välissä on jo jokunen viikko vierähtänyt, kantaa tuo juhlatunnelma pitkälle kesään. Tai ehkä se taas vahvistuu, alkoihan kesälomakin juuri tänään. Myös. Kohti uusia haasteita: Saavumme juuri Kokkolaan, josta pyöräilemme Suomen länsirantaa Ahvenanmaan kautta Helsinkiin.
Kesäiloa kaikille!
torstai 27. kesäkuuta 2013
lauantai 8. kesäkuuta 2013
Kevään 2013 valmistujaiset
Kevään 2013 ylioppilaat Elias-koulussa ovat suurmiehiä ja -naisia. Suomen parhaat tulokset A-ruotsin ylioppilaskirjoituksissa, suomen parhaat tulokset psykologian ylioppilaskirjoituksissa ja Suomen 11. Parhaat tulokset äidinkielen yo-kirjoituksissa. On totta, että A-ruotsin kirjoitti yksi kokelas ja psykologian neljä kokelasta, mutta äidinkielessä olivat kaikki. Äidinkieli on ajattelun ja itsensä ilmaisemisen väline. Suomen parhaimmistoon kuuluminen ajattelemisen ja itsensä ilmaisemisen taidoissa kertoo siitä, että näillä Elias-koulun valmistuneilla on koko maailma avoinna. He pärjäävät varmasti siinä, mihin ryhtyvät. Eikä vain arvosanojensa perusteella. Iloinen mieli, kauniit käytöstavat, ystävällisyys ja huumorintaju tukevat heitä
vääjäämättömän varmasti juuri siinä, mihin he päättävät ryhtyä.
Opettajat kertoivat, kuinka tämä luokka oli aina kiinnostunut kaikesta, mitä yhdessä käytiin läpi, he tukivat toinen toisiaan ja kannustivat yrittämään parastaan. Työtehtävät otettiin aina vakavasti, mutta silti jäi aikaa mukavaan yhdesäoloon. Täytyy sanoa, että tässä työssä tapaa niin hienoja ihmisiä, ettei voi muuta kuin kiittää siitä, että saa olla mukana ihailemassa ja tarvittaessa auttamassa.
1.6.2013 valmistui Elias-koulusta myös 12. luokka ja 9. luokka. 12-luokkalaiset päättivät steinerkoulun ja 9-luokkalaiset peruskoulun ja samalla oppivelvollisuutensa.
Seuratessani 12. luokan seppelöintiä, kuinka rauhallisesti ja vakaasti jokainen vuorollaan asteli lavalle, polvistui ja painoi päänsä alas, jotta pieni ekaluokkalainen yltäisi painamaan seppeleen päähän, ihmettelin sitä muutosta, joka noiden 12. vuoden aikana tapahtuu. Näki selvästi, että nämä nuoret olivat todella valmistuneet ihmisinä, jokainen omana itsenään. Mielestäni luokanvalvoja aivan turhaan puheessaan antoi ohjeita aamuheräämiseen tai tehtävien tekemiseen. Nämä valmistuneet olivat jo löytäneet oman tapansa olla ja menestyä. Jutellessani myöhemmin juhlien aikana heidän kanssaan sain kuulla heidän suunnitelmistaan abivuodelle ja tulevaisuudelle. Joku aikoi keskittyä taiteisiin, joku ihmissuhteisiin, joku pänttäämiseen, kuka mihinkin tunsi kiinnostusta ja paloa. On kiehtovaa huomata, kuinka erilaisilla tavoilla tavoitteensa voi saavuttaa - ja kun ne tavoitteetkin ovat niin lumoavan moninaisia. Ajatelkaa nyt. Koko elämä edessä ja hyvät suunnitelmat mielessä omien päämäärien saavuttamiseksi! Mitä muuta enää tarvitaan?
Kevätjuhlan lopuksi tuurasin 9. luokan luokanvalvojaa ja jaoin peruskoulun päättötodistukset. Oppilailla oli kiire kesälaitumille ja todistusten jakaminen Kulttuuritalon penkkirivien välissä juhlayleisön hiljalleen poistuessa salista ei ollut kovin juhlava hetki. Olin hämmästynyt, etteivät oppilaat, eivätkä heidän huoltajansa tuntuneet tästä piittaavan. Eihän tämä kohta ole mikään etappi. Tästähän joka tapauksessa opinnot jatkuvat samaan malliin. Olen varmasti ollut liian kauan normikouluissa töissä, kun en heti tätä sisäistänyt. Todellakin! Steinerkoulussa ei ole vaaraa syrjäytyä perusasteen jälkeen, opiskeluthan jatkuvat yhtenäiskoulussa kesän jälkeen aivan normaalisti. Mitä nyt muutamia opiskelijoita tulee luokalle lisää muista kouluista tai jokunen lähtee erikoislukioihin. Pääosin oma luokka säilyy samana.
"Anna nyt ne todistukset, että päästään kesää viettämään!" En tiedä, sanoiko kukaan noin, en siinä penkkirivin päässä yleisön poistuessa kuullut kenenkään sanomisia, mutta hyvä pointti. Jaetaan todistukset ja lähdetään viettämään ansaittua kesälomaa.
vääjäämättömän varmasti juuri siinä, mihin he päättävät ryhtyä.
Opettajat kertoivat, kuinka tämä luokka oli aina kiinnostunut kaikesta, mitä yhdessä käytiin läpi, he tukivat toinen toisiaan ja kannustivat yrittämään parastaan. Työtehtävät otettiin aina vakavasti, mutta silti jäi aikaa mukavaan yhdesäoloon. Täytyy sanoa, että tässä työssä tapaa niin hienoja ihmisiä, ettei voi muuta kuin kiittää siitä, että saa olla mukana ihailemassa ja tarvittaessa auttamassa.
1.6.2013 valmistui Elias-koulusta myös 12. luokka ja 9. luokka. 12-luokkalaiset päättivät steinerkoulun ja 9-luokkalaiset peruskoulun ja samalla oppivelvollisuutensa.
Seuratessani 12. luokan seppelöintiä, kuinka rauhallisesti ja vakaasti jokainen vuorollaan asteli lavalle, polvistui ja painoi päänsä alas, jotta pieni ekaluokkalainen yltäisi painamaan seppeleen päähän, ihmettelin sitä muutosta, joka noiden 12. vuoden aikana tapahtuu. Näki selvästi, että nämä nuoret olivat todella valmistuneet ihmisinä, jokainen omana itsenään. Mielestäni luokanvalvoja aivan turhaan puheessaan antoi ohjeita aamuheräämiseen tai tehtävien tekemiseen. Nämä valmistuneet olivat jo löytäneet oman tapansa olla ja menestyä. Jutellessani myöhemmin juhlien aikana heidän kanssaan sain kuulla heidän suunnitelmistaan abivuodelle ja tulevaisuudelle. Joku aikoi keskittyä taiteisiin, joku ihmissuhteisiin, joku pänttäämiseen, kuka mihinkin tunsi kiinnostusta ja paloa. On kiehtovaa huomata, kuinka erilaisilla tavoilla tavoitteensa voi saavuttaa - ja kun ne tavoitteetkin ovat niin lumoavan moninaisia. Ajatelkaa nyt. Koko elämä edessä ja hyvät suunnitelmat mielessä omien päämäärien saavuttamiseksi! Mitä muuta enää tarvitaan?
Kevätjuhlan lopuksi tuurasin 9. luokan luokanvalvojaa ja jaoin peruskoulun päättötodistukset. Oppilailla oli kiire kesälaitumille ja todistusten jakaminen Kulttuuritalon penkkirivien välissä juhlayleisön hiljalleen poistuessa salista ei ollut kovin juhlava hetki. Olin hämmästynyt, etteivät oppilaat, eivätkä heidän huoltajansa tuntuneet tästä piittaavan. Eihän tämä kohta ole mikään etappi. Tästähän joka tapauksessa opinnot jatkuvat samaan malliin. Olen varmasti ollut liian kauan normikouluissa töissä, kun en heti tätä sisäistänyt. Todellakin! Steinerkoulussa ei ole vaaraa syrjäytyä perusasteen jälkeen, opiskeluthan jatkuvat yhtenäiskoulussa kesän jälkeen aivan normaalisti. Mitä nyt muutamia opiskelijoita tulee luokalle lisää muista kouluista tai jokunen lähtee erikoislukioihin. Pääosin oma luokka säilyy samana.
"Anna nyt ne todistukset, että päästään kesää viettämään!" En tiedä, sanoiko kukaan noin, en siinä penkkirivin päässä yleisön poistuessa kuullut kenenkään sanomisia, mutta hyvä pointti. Jaetaan todistukset ja lähdetään viettämään ansaittua kesälomaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)