Tiesitkö tämän Elias-koulusta?

Tulevan ensimmäisen luokan vanhempien seminaarissa 19.1 kuuntelin innostuneena, kun kokeneet ja koulutetut kollegani kertoivat Elias-koulusta.

Elias-koulun nimi tulee koulun ensimmäisen oppilaan nimestä. Myöhemmin koulun nimi on yhdistetty myös esim. Elias Lönnrotin nimeen. (Pirkko Liimatainen, erityisopettaja)

Elias-koulun ja peruskoulun arvoperustat ovat täysin vastakkaiset: Vallitseva ihmiskäsitys on hyvin materialistinen; nykyihminen ymmärretään yksinomaan fyysisyytensä kautta, ihminen on lihaksia, verisuonia, hermoratoja ja kemiallisia reaktioita. Elias-koulussa jokainen ihminen on ainutlaatuinen kokonaisuutensa, jokainen meistä on paljon enemmän kuin osiensa summa. Tahto, tunne ja ajattelu ovat kaikessa inhimilllisessä toiminnassa ensisijaisia. Oppimisessa on kyse henkisestä prosessista. Tämä uskomattoman hieno 3D-todellisuus tuodaan oppilaille esille kaikessa kauneudessaan mahdollisimman monipuolisesti ja syvällisesti. (Jouni Kokko, 1. luokan opettaja)

Kaksi vierasta kieltä alkaa heti ensimmäiseltä luokalta. Näin käytetään hyväksi lasten luontainen kyky oppia jäljittelemällä. Kirjoja ei ole alaluokilla lainkaan, vaan opetus on kielikylpyopetuksen kaltaista. Tutustumalla uuteen vieraaseen kulttuuriin ja kieleen, tutustuu samalla uudenlaiseen ajatteluun ja tapaan hahmottaa maailmaa. (Elina Laukkonen, ruotsin opettaja)

Iltapäiväkerhossa lapset toivovat miltei yksinomaan saavansa leikkiä vapaasti, ilman ohjausta. Tätä tuetaan kerhossa kaikin tavoin. (Tytti Nuorlehto, iltapäiväkerhon vetäjä)

Tällä viikolla esitettävä kahdeksannen luokan näytelmä on tehty improvisaatioharjoitusten ja koko luokan yhteisen panoksen voimin, mitään valmista käsikirjoitusta ei ole ollut.(Anna Räsänen, nykyisen 8. luokan ja tulevan ensimmäisen luokan luokanopettaja)

Jo kolmannen luokan muotopiirustus, esim. ristikkäispeilaus, on yllättävän hankalaa meille aikuisille. (Pirkko Liimatainen teetti seminaariyleisöllä muotopiirustusharjoituksia)

Kynnys koulupsykologille menemiseen on hyvin matala. Oppilaat sanovat menevänsä Saanalle. Harva puhuu koulupsykologista. Saanan kanssa voi käydä juttelemassa ihan mistä vain itseä askarruttavasta asiasta. Kunhan vain koputtaa oveen. (Koulupsykologi Saana Hirvas aloitti työt n. vuoden tauon jälkeen 1.1.2013)

Lämpimät kiitokset kaikille vanhemmille hyvistä kysymyksistä ja aktiivisuudesta seminaarissamme!  

Happy New Year, happy New Year...

(otsikko tarkoitettu luettavaksi laulaen)

Omituista, mutta olin jo oikein odottanut töiden alkua. Mutta olinhan pitänytkin pidennetyn joululoman ja käynyt Kap Verdellä vaeltamassa. 250 kilometrín vaelluksen jälkeen on mukava tulla töihin lepäämään, vaikka siellä onkin odottamassa paljon kasautuneita töitä viikon ajalta.

Mitäs kiireitä sitä onkaan odottamassa? Tässä hieman alkua muistilistastani työpöydälläni puhtaaksikirjoitettuna:

Avoimet ovet 17.1. ja 7.2.
Lukion opas, Elias-koulun opas, opettajien opas ilmestymässä ihan pian
Organisaatiouudistus (henkilökunnan työryhmät ja työnjako)
Elias-koulun arvot ja strategia: pohdinnat ja keskustelut oppilaiden, opettajien ja huoltajien kanssa
Steinerkoulujen rehtoreiden tapaaminen Elias-koululla 6.2.
Prosessikuvaukset koulun käytännöistä
Perusasteen opetussuunnitelman päivittäminen
Oppilasvaihdon järjestelyt Saksaan, Ranskaan, Englantiin ja Japaniin
Neuvottelut erityiskursseista lukiolaisille keväällä 2013 : Itsepuolustuskurssi, purjehduskurssi, jne.
Tuleva 1. luokka: tapaamiset ja haastattelut
Yhteishaku
Yo-kirjoitukset
Suomen steinerkoulujen välinen etäyhteistyö B3-kielissä
Kouluruokailuvaihtoehtojen selvittäminen
Tulevan lukuvuoden työjärjestykset ja toimintasuunnitelmien aloittaminen
Oppilasasiat ja muut päivittäishommat
jne.

Todellisuudessa muistilistani on kierreselkäinen vihko, joka on jo miltei täynnä kaikkia hyviä kehittämisideoita ja suunnitelmia, joita on  noussut esille keskusteluissa oppilaiden, huoltajien ja koulun henkilökunnan kanssa sekä yhteistyökuvioissa muiden koulujen ja toimijoiden kanssa.

Jotkut asiat väkisinkin painuvat hieman taka-alalle, mutta minulla on systeemi, jonka avulla ne eivät pääse täysin hautautumaan. Käytän erivärisiä päälleviivauskyniä, joilla on tietty kiireellisyysmerkitys. Kun joku muistiinpano alkaa saada hälyttävän punaista väriä laimeampien värimerkintöjen jälkeen, joku sisäinen kelloni alkaa vaatia homman tekemistä, enkä saa rauhaa, ellei jotain ala tapahtua.

Sain palautetta syksyn viimeisessä arviointikokouksessa, että pitäisi enemmän vain delegoida, joten kannattaa olla varuillaan, milloin "nakki napsahtaa". Nyt alkaa jo tuntua siltä, että syksyn aikana on saanut sen verran kokonaiskuvaa, että delegointi on mahdollista.

Yhteistyö on aina poikaa!