Viidesluokkalaisetkin voivat olla ammattilaisia esiintyjiä. Prinssi ja kerjäläispoika -esitykset viime viikolla olivat täydellisiä. Esiintyjät, näytelmän koreografia ja vuorosanat, lavasteet, puvustus, valaistus ja jopa tarjoilut takasivat unohtumattoman teatterielämyksen.
Näyttelijät osasivat ottaa yleisönsä, roolihahmot olivat osuvia, äänet kuuluivat salin perälle saakka, musiikki tuki esitystä juuri sopivasti ja kokonaisuus vietiin läpi varmalla ja rauhallisella tyylillä. En ollut uskoa korviani, kun kuulin, että näytelmää oli harjoiteltu vain noin kuukausi - aivan ammattilaisten meininkiä!
Pääsin esityksen jälkeen kurkistamaan "back stagelle" ja hieman haastattelemaan esiintyjiä. Oli hienoa kuulla, kuinka he kiittelivät ohjaajaansa, luokanopettaja Helena Kymäläistä. "Ei tästä ilman Helenaa olisi mitään tullut." "Helena teki uskomattomasti hommia näytelmän eteen." Ammattimaista tämäkin vaaimattomuus. Ei niin, etteikö Helena suurta työtä ollut tehnytkin! Ohjaajan rooli on äärimmäisen tärkeä.
Helena oli tehnyt näytelmän ohjaamisen ohella prosessikuvausta 5. luokan näytelmän tekemisestä ja kaikista muistettavista asioista - ei ihan yksi A4 riittänyt. Tämä prosessikuvaus tulee olemaan kullan arvoinen seuraaville näytelmän tekijöille. Kaiken kiireen keskellä ehtivät vielä ajatella muitakin!
Tärkeää oli myös se yhteishenki ja ne itsensä voittamiset, rohkeus ja innostus, jolla kaikki esiintyjät olivat koitokseen paneutuneet. Jos jo viidennellä luokalla näytelmä on tätä tasoa, on tulevina vuosina odotettavissa viihdyttäviä ja hienoja näytelmiä. Lämpimät kiitokset esiintyjille ja ohjaajalle näytelmästä!
sunnuntai 20. lokakuuta 2013
keskiviikko 2. lokakuuta 2013
Jännittävää
Tiedän monia, jotka eivät kulkisi täysin pimeässä holahallissa yksin ja peloteltavana. Kaikki meidän koulun yläluokkien opiskelijat kuitenkin osoittivat tänään rohkeutensa ja antautuivat peloteltaviksi Mikael-radalla. Olin joskus muinoin kokenut samaa Lissebergin huvipuistossa Göteborgissa. Kuljet pitkin pimeitä sokkeloita ja vähän väliä jotain pelottavaa tulee eteen. Yläluokkien oppilaskunta oli järjestänyt ikimuistoisen Mikael-juhlan!
Opiskelijat suorittivat ympäri koulua myös syksyisiin aiheisiin liittyviä rastitehtäviä. Kaikilla vaikutti olevan hauskaa, vaikka yksi oppitunti pitikin uhrata juhlimiseen (ironia huom.).
Hieman rauhallisemmasta menosta pitäville oli jo edellisellä viikolla pienten Mikael- ja sadonkorjuujuhlat. Tuttuun tapaan esitykset olivat mykistäviä. Ekaluokkalaisetkin olivat jo nyt täysiä tekijöitä. Kaikki esiintyivät kuuluvalla äänellä ja ottivat yleisön tomeruudellaan ja esiintymistaidoillaan. Eurytmiaa, laulu- ja huiluesityksiä, yhteislaulua, 3. luokan salkotanssi talonpoikaisasuissa, 2. luokan Mikael-legenda lohikäärmeineen -kaikki esitykset olivat äärimmäisen vaikuttavia. Silti mieleeni jäivät syksyiseen asuun sonnustautuneet metsänhenget juhlasalin ovella ja 8. luokan englanninkielinen runo. Se vakaa juhlallisuus, jolla nämä esiintyjät suhtautuivat tehtäväänsä, kuvasti mielestäni hienosti tämän Mikael-juhlan kokonaisuutta.
Oli myös innostavaa, että niin moni vanhemmistakin pääsi paikalle. Sääli vain, että sali ei ole suurempi.
Opiskelijat suorittivat ympäri koulua myös syksyisiin aiheisiin liittyviä rastitehtäviä. Kaikilla vaikutti olevan hauskaa, vaikka yksi oppitunti pitikin uhrata juhlimiseen (ironia huom.).
Hieman rauhallisemmasta menosta pitäville oli jo edellisellä viikolla pienten Mikael- ja sadonkorjuujuhlat. Tuttuun tapaan esitykset olivat mykistäviä. Ekaluokkalaisetkin olivat jo nyt täysiä tekijöitä. Kaikki esiintyivät kuuluvalla äänellä ja ottivat yleisön tomeruudellaan ja esiintymistaidoillaan. Eurytmiaa, laulu- ja huiluesityksiä, yhteislaulua, 3. luokan salkotanssi talonpoikaisasuissa, 2. luokan Mikael-legenda lohikäärmeineen -kaikki esitykset olivat äärimmäisen vaikuttavia. Silti mieleeni jäivät syksyiseen asuun sonnustautuneet metsänhenget juhlasalin ovella ja 8. luokan englanninkielinen runo. Se vakaa juhlallisuus, jolla nämä esiintyjät suhtautuivat tehtäväänsä, kuvasti mielestäni hienosti tämän Mikael-juhlan kokonaisuutta.
Oli myös innostavaa, että niin moni vanhemmistakin pääsi paikalle. Sääli vain, että sali ei ole suurempi.
sunnuntai 25. elokuuta 2013
Erikoisuuksia
2. ja 3. luokka purjehtimassa, 11. luokka Lapissa, vaihto-opiskelu Kaliforniaan, San Fransiscoon mahdollistunut (yksi opiskelijoistamme siellä vaihdossa syyslukukauden), raudan taonta - kurssi alkaa 2. jaksossa 9. luokalla, koulun oppilaiden tekemä joulumusiikkilevy suunnitteilla, yläluokkien kuoro alkanut (vielä mahtuu mukaan maanantaisin), mahdollisuus harrastaa seinäkiipeilyä, shakkia, ilmaisutaitoa, pelejä tai leikkejä koulun jälkeen pidettävissä kerhoissa... Ihan vain muutamia 1. jakson aikana tapahtuvia erikoisuuksia mainitakseni.
Koulussamme on nyt syksyllä aloittanut useita uusia oppilaita eri luokka-asteilla. Tervetuloa mukaan toimintaan! Viime kevään, kesän ja tämän alkusyksyn aikana kaikki uudet oppilaat ovat käyneet huoltajiensa kanssa haastattelussa koululla ja heille on kerrottu steinerpedagogiikasta sekä Elias-koulun erityispiirteistä. Eräs uuden oppilaan vanhempi tokaisi haastattelussa mielestäni kuvaavasti: "Kuulostaa ihanalta. Voisinkohan minäkin tulla tänne opiskelijaksi?" Näinhän sen pitäisi ollakin. Koulunkäynti on niin mielenkiintoista, että sieltä löytyy jokaiselle jotakin.
Tänä syksynä olemmekin kiinnittäneet erityistä huomiota siihen, että saamme oppilaat (oppilaskuntien johdolla) sekä huoltajat mukaan toiminnan suunnitteluun. Hyviä suunnitelmia on vireillä ja muutamia on jo alettu toteuttaa. Odotan todella innolla tätä lukuvuotta!
Toivottavasti kaikki pystyvät löytämään itselleen uusia virikkeitä ja saamaan hyviä oppimiskokemuksia. Ja jos keksitte parannusehdotuksia tai uusia ideoita, laittakaa niistä tietoa eteenpäin. Steinerkoulu ei ole sellainen paikka, jossa kannattaa vain istua ja odottaa muutoksia. Pitää osata ja uskaltaa vaikuttaa omalta osaltaan hyvän ilmapiirin, rohkeiden uusien ideoiden ja toimivan kokonaisuuden rakentamiseen.
Koulussamme on nyt syksyllä aloittanut useita uusia oppilaita eri luokka-asteilla. Tervetuloa mukaan toimintaan! Viime kevään, kesän ja tämän alkusyksyn aikana kaikki uudet oppilaat ovat käyneet huoltajiensa kanssa haastattelussa koululla ja heille on kerrottu steinerpedagogiikasta sekä Elias-koulun erityispiirteistä. Eräs uuden oppilaan vanhempi tokaisi haastattelussa mielestäni kuvaavasti: "Kuulostaa ihanalta. Voisinkohan minäkin tulla tänne opiskelijaksi?" Näinhän sen pitäisi ollakin. Koulunkäynti on niin mielenkiintoista, että sieltä löytyy jokaiselle jotakin.
Tänä syksynä olemmekin kiinnittäneet erityistä huomiota siihen, että saamme oppilaat (oppilaskuntien johdolla) sekä huoltajat mukaan toiminnan suunnitteluun. Hyviä suunnitelmia on vireillä ja muutamia on jo alettu toteuttaa. Odotan todella innolla tätä lukuvuotta!
Toivottavasti kaikki pystyvät löytämään itselleen uusia virikkeitä ja saamaan hyviä oppimiskokemuksia. Ja jos keksitte parannusehdotuksia tai uusia ideoita, laittakaa niistä tietoa eteenpäin. Steinerkoulu ei ole sellainen paikka, jossa kannattaa vain istua ja odottaa muutoksia. Pitää osata ja uskaltaa vaikuttaa omalta osaltaan hyvän ilmapiirin, rohkeiden uusien ideoiden ja toimivan kokonaisuuden rakentamiseen.
sunnuntai 18. elokuuta 2013
Lukuvuosi 2013 - 2014
Olipas taas mukavaa, kun koulu täyttyi oppilaista lukukauden alkajaisiksi. Koulun henkilökunta oli kyllä saanut nauttia huippuluennoitsijasta koulullamme jo viikon verran ennen varsinaisen koulutyön alkua. Luentoja oli tullut kuuntelemaan vieraita ympäri Suomea. Vaikka itse en pystynyt koulun alun kiireiden takia osallistumaan täyspäiväisesti yhteisiin workshoppeihin, tuntui siltä, että sain silti paljon eväitä ja ajatuksia koulutyötä varten.
Yksi tärkeimmistä oivalluksista oli se, että tällainen syventävä työskentely pitäisi olla säännöllistä koulussa työskenteleville. Tasaisin väliajoin olisi aina hyvä pohtia yhdessä arvoja ja pedagogisia kysymyksiä. Kouluyhteisössä pitää olla kaikilla yhteinen näkemys siitä, mitä ollaan tekemässä ja miksi. Opettajainkokouksessa sovimme luentojen innoittamina, että tämän lukuvuoden teemana on pedagoginen kehittäminen ja oppimisen tukimuotojen täsmentäminen.
Toinen luennoilta saamani oivallus liittyi oppimisen iloon. Opettajan ei pitäisi pureskella oppisisältöjä valmiiksi. Pitäisi antaa jokaiselle mahdollisuus oivaltaa itse. Esimerkkinä tästä luennoitsija käytti kivioppia. Opettajan ei kannata tuoda luokkaan kasaa kiviä "tutustukaa näihin" - periaatteella, vaan innostaa oppilaat katselemaan luonnossa ympärilleen ja löytämään eri kivilajit itse. Opettajan tehtävä on johdattaa asioiden äärelle ja motivoida oppilaita itse tutkimaan eroja ja yhtäläisyyksiä.
Nykyään harvoin kyseenalaistetaan. Moniin itsestäänselvinä pidettyihin asioihin olisi mahdollista löytää vaihtoehtoisia ratkaisumalleja. Oppilaiden mahdollisuus oivaltaa itse, paneutua kiinnostaviin asioihin jo kouluaikana sekä heidän löytämänsä luovat ongelmanratkaisut mahdollistavat tulevaisuuden rakentamisen ennakkoluulottomasti ja rohkeasti.
Yksi tärkeimmistä oivalluksista oli se, että tällainen syventävä työskentely pitäisi olla säännöllistä koulussa työskenteleville. Tasaisin väliajoin olisi aina hyvä pohtia yhdessä arvoja ja pedagogisia kysymyksiä. Kouluyhteisössä pitää olla kaikilla yhteinen näkemys siitä, mitä ollaan tekemässä ja miksi. Opettajainkokouksessa sovimme luentojen innoittamina, että tämän lukuvuoden teemana on pedagoginen kehittäminen ja oppimisen tukimuotojen täsmentäminen.
Toinen luennoilta saamani oivallus liittyi oppimisen iloon. Opettajan ei pitäisi pureskella oppisisältöjä valmiiksi. Pitäisi antaa jokaiselle mahdollisuus oivaltaa itse. Esimerkkinä tästä luennoitsija käytti kivioppia. Opettajan ei kannata tuoda luokkaan kasaa kiviä "tutustukaa näihin" - periaatteella, vaan innostaa oppilaat katselemaan luonnossa ympärilleen ja löytämään eri kivilajit itse. Opettajan tehtävä on johdattaa asioiden äärelle ja motivoida oppilaita itse tutkimaan eroja ja yhtäläisyyksiä.
Nykyään harvoin kyseenalaistetaan. Moniin itsestäänselvinä pidettyihin asioihin olisi mahdollista löytää vaihtoehtoisia ratkaisumalleja. Oppilaiden mahdollisuus oivaltaa itse, paneutua kiinnostaviin asioihin jo kouluaikana sekä heidän löytämänsä luovat ongelmanratkaisut mahdollistavat tulevaisuuden rakentamisen ennakkoluulottomasti ja rohkeasti.
torstai 27. kesäkuuta 2013
Elias-koulu 30 v.
1.6.2013
Elias-koulu täytti 30 vuotta. Juhlapäivää vietettiin Kulttuuritalolla. Sydämelliset kiitokset kaikille juhlan järjestäneille ja koulua muistaneille! Meitä oli paikalla miltei 500 henkeä ja tunnelma oli mieliinpainuva.
Musiikkia, juhlapuheita, esityksiä ja hyvää seuraa.
Tähän ikään mennessä on jo ehtinyt olla monissa juhlissa, mutta aina juhlilla on omia erityispiirteitä. Elias koulun juhlissa oli kotoisuutta sekä juhlavuutta, entiset oppilaat, opettajat ja vanhemmat olivat aktiivisesti mukana sekä järjestäjinä että juhlavieraina, ekologisuudesta ja yhteisöllisyydestä pidettiin hyvää huolta, tunnelma oli iloinen ja läheinen, turhaa 'pönötystä" ei ollut ja huumoriakin mahtui mukaan.
Olen ehkä outo, mutta mielestäni yksi juhlien kohokohta on myös juhlien valmisteleminen yhdessä. On mukavaa rupatella ja puuhastella yhdessä. Ennen juhlia ehdimme käydä yhdessä syömässäkin ja vaihtaa ajatuksia juhlista ja kesästä. Touhutessa näkee, kuinka juhlavuus lisääntyy ja juhlatunnelma muotoutuu.
Vaikka tässä välissä on jo jokunen viikko vierähtänyt, kantaa tuo juhlatunnelma pitkälle kesään. Tai ehkä se taas vahvistuu, alkoihan kesälomakin juuri tänään. Myös. Kohti uusia haasteita: Saavumme juuri Kokkolaan, josta pyöräilemme Suomen länsirantaa Ahvenanmaan kautta Helsinkiin.
Kesäiloa kaikille!
Elias-koulu täytti 30 vuotta. Juhlapäivää vietettiin Kulttuuritalolla. Sydämelliset kiitokset kaikille juhlan järjestäneille ja koulua muistaneille! Meitä oli paikalla miltei 500 henkeä ja tunnelma oli mieliinpainuva.
Musiikkia, juhlapuheita, esityksiä ja hyvää seuraa.
Tähän ikään mennessä on jo ehtinyt olla monissa juhlissa, mutta aina juhlilla on omia erityispiirteitä. Elias koulun juhlissa oli kotoisuutta sekä juhlavuutta, entiset oppilaat, opettajat ja vanhemmat olivat aktiivisesti mukana sekä järjestäjinä että juhlavieraina, ekologisuudesta ja yhteisöllisyydestä pidettiin hyvää huolta, tunnelma oli iloinen ja läheinen, turhaa 'pönötystä" ei ollut ja huumoriakin mahtui mukaan.
Olen ehkä outo, mutta mielestäni yksi juhlien kohokohta on myös juhlien valmisteleminen yhdessä. On mukavaa rupatella ja puuhastella yhdessä. Ennen juhlia ehdimme käydä yhdessä syömässäkin ja vaihtaa ajatuksia juhlista ja kesästä. Touhutessa näkee, kuinka juhlavuus lisääntyy ja juhlatunnelma muotoutuu.
Vaikka tässä välissä on jo jokunen viikko vierähtänyt, kantaa tuo juhlatunnelma pitkälle kesään. Tai ehkä se taas vahvistuu, alkoihan kesälomakin juuri tänään. Myös. Kohti uusia haasteita: Saavumme juuri Kokkolaan, josta pyöräilemme Suomen länsirantaa Ahvenanmaan kautta Helsinkiin.
Kesäiloa kaikille!
lauantai 8. kesäkuuta 2013
Kevään 2013 valmistujaiset
Kevään 2013 ylioppilaat Elias-koulussa ovat suurmiehiä ja -naisia. Suomen parhaat tulokset A-ruotsin ylioppilaskirjoituksissa, suomen parhaat tulokset psykologian ylioppilaskirjoituksissa ja Suomen 11. Parhaat tulokset äidinkielen yo-kirjoituksissa. On totta, että A-ruotsin kirjoitti yksi kokelas ja psykologian neljä kokelasta, mutta äidinkielessä olivat kaikki. Äidinkieli on ajattelun ja itsensä ilmaisemisen väline. Suomen parhaimmistoon kuuluminen ajattelemisen ja itsensä ilmaisemisen taidoissa kertoo siitä, että näillä Elias-koulun valmistuneilla on koko maailma avoinna. He pärjäävät varmasti siinä, mihin ryhtyvät. Eikä vain arvosanojensa perusteella. Iloinen mieli, kauniit käytöstavat, ystävällisyys ja huumorintaju tukevat heitä
vääjäämättömän varmasti juuri siinä, mihin he päättävät ryhtyä.
Opettajat kertoivat, kuinka tämä luokka oli aina kiinnostunut kaikesta, mitä yhdessä käytiin läpi, he tukivat toinen toisiaan ja kannustivat yrittämään parastaan. Työtehtävät otettiin aina vakavasti, mutta silti jäi aikaa mukavaan yhdesäoloon. Täytyy sanoa, että tässä työssä tapaa niin hienoja ihmisiä, ettei voi muuta kuin kiittää siitä, että saa olla mukana ihailemassa ja tarvittaessa auttamassa.
1.6.2013 valmistui Elias-koulusta myös 12. luokka ja 9. luokka. 12-luokkalaiset päättivät steinerkoulun ja 9-luokkalaiset peruskoulun ja samalla oppivelvollisuutensa.
Seuratessani 12. luokan seppelöintiä, kuinka rauhallisesti ja vakaasti jokainen vuorollaan asteli lavalle, polvistui ja painoi päänsä alas, jotta pieni ekaluokkalainen yltäisi painamaan seppeleen päähän, ihmettelin sitä muutosta, joka noiden 12. vuoden aikana tapahtuu. Näki selvästi, että nämä nuoret olivat todella valmistuneet ihmisinä, jokainen omana itsenään. Mielestäni luokanvalvoja aivan turhaan puheessaan antoi ohjeita aamuheräämiseen tai tehtävien tekemiseen. Nämä valmistuneet olivat jo löytäneet oman tapansa olla ja menestyä. Jutellessani myöhemmin juhlien aikana heidän kanssaan sain kuulla heidän suunnitelmistaan abivuodelle ja tulevaisuudelle. Joku aikoi keskittyä taiteisiin, joku ihmissuhteisiin, joku pänttäämiseen, kuka mihinkin tunsi kiinnostusta ja paloa. On kiehtovaa huomata, kuinka erilaisilla tavoilla tavoitteensa voi saavuttaa - ja kun ne tavoitteetkin ovat niin lumoavan moninaisia. Ajatelkaa nyt. Koko elämä edessä ja hyvät suunnitelmat mielessä omien päämäärien saavuttamiseksi! Mitä muuta enää tarvitaan?
Kevätjuhlan lopuksi tuurasin 9. luokan luokanvalvojaa ja jaoin peruskoulun päättötodistukset. Oppilailla oli kiire kesälaitumille ja todistusten jakaminen Kulttuuritalon penkkirivien välissä juhlayleisön hiljalleen poistuessa salista ei ollut kovin juhlava hetki. Olin hämmästynyt, etteivät oppilaat, eivätkä heidän huoltajansa tuntuneet tästä piittaavan. Eihän tämä kohta ole mikään etappi. Tästähän joka tapauksessa opinnot jatkuvat samaan malliin. Olen varmasti ollut liian kauan normikouluissa töissä, kun en heti tätä sisäistänyt. Todellakin! Steinerkoulussa ei ole vaaraa syrjäytyä perusasteen jälkeen, opiskeluthan jatkuvat yhtenäiskoulussa kesän jälkeen aivan normaalisti. Mitä nyt muutamia opiskelijoita tulee luokalle lisää muista kouluista tai jokunen lähtee erikoislukioihin. Pääosin oma luokka säilyy samana.
"Anna nyt ne todistukset, että päästään kesää viettämään!" En tiedä, sanoiko kukaan noin, en siinä penkkirivin päässä yleisön poistuessa kuullut kenenkään sanomisia, mutta hyvä pointti. Jaetaan todistukset ja lähdetään viettämään ansaittua kesälomaa.
vääjäämättömän varmasti juuri siinä, mihin he päättävät ryhtyä.
Opettajat kertoivat, kuinka tämä luokka oli aina kiinnostunut kaikesta, mitä yhdessä käytiin läpi, he tukivat toinen toisiaan ja kannustivat yrittämään parastaan. Työtehtävät otettiin aina vakavasti, mutta silti jäi aikaa mukavaan yhdesäoloon. Täytyy sanoa, että tässä työssä tapaa niin hienoja ihmisiä, ettei voi muuta kuin kiittää siitä, että saa olla mukana ihailemassa ja tarvittaessa auttamassa.
1.6.2013 valmistui Elias-koulusta myös 12. luokka ja 9. luokka. 12-luokkalaiset päättivät steinerkoulun ja 9-luokkalaiset peruskoulun ja samalla oppivelvollisuutensa.
Seuratessani 12. luokan seppelöintiä, kuinka rauhallisesti ja vakaasti jokainen vuorollaan asteli lavalle, polvistui ja painoi päänsä alas, jotta pieni ekaluokkalainen yltäisi painamaan seppeleen päähän, ihmettelin sitä muutosta, joka noiden 12. vuoden aikana tapahtuu. Näki selvästi, että nämä nuoret olivat todella valmistuneet ihmisinä, jokainen omana itsenään. Mielestäni luokanvalvoja aivan turhaan puheessaan antoi ohjeita aamuheräämiseen tai tehtävien tekemiseen. Nämä valmistuneet olivat jo löytäneet oman tapansa olla ja menestyä. Jutellessani myöhemmin juhlien aikana heidän kanssaan sain kuulla heidän suunnitelmistaan abivuodelle ja tulevaisuudelle. Joku aikoi keskittyä taiteisiin, joku ihmissuhteisiin, joku pänttäämiseen, kuka mihinkin tunsi kiinnostusta ja paloa. On kiehtovaa huomata, kuinka erilaisilla tavoilla tavoitteensa voi saavuttaa - ja kun ne tavoitteetkin ovat niin lumoavan moninaisia. Ajatelkaa nyt. Koko elämä edessä ja hyvät suunnitelmat mielessä omien päämäärien saavuttamiseksi! Mitä muuta enää tarvitaan?
Kevätjuhlan lopuksi tuurasin 9. luokan luokanvalvojaa ja jaoin peruskoulun päättötodistukset. Oppilailla oli kiire kesälaitumille ja todistusten jakaminen Kulttuuritalon penkkirivien välissä juhlayleisön hiljalleen poistuessa salista ei ollut kovin juhlava hetki. Olin hämmästynyt, etteivät oppilaat, eivätkä heidän huoltajansa tuntuneet tästä piittaavan. Eihän tämä kohta ole mikään etappi. Tästähän joka tapauksessa opinnot jatkuvat samaan malliin. Olen varmasti ollut liian kauan normikouluissa töissä, kun en heti tätä sisäistänyt. Todellakin! Steinerkoulussa ei ole vaaraa syrjäytyä perusasteen jälkeen, opiskeluthan jatkuvat yhtenäiskoulussa kesän jälkeen aivan normaalisti. Mitä nyt muutamia opiskelijoita tulee luokalle lisää muista kouluista tai jokunen lähtee erikoislukioihin. Pääosin oma luokka säilyy samana.
"Anna nyt ne todistukset, että päästään kesää viettämään!" En tiedä, sanoiko kukaan noin, en siinä penkkirivin päässä yleisön poistuessa kuullut kenenkään sanomisia, mutta hyvä pointti. Jaetaan todistukset ja lähdetään viettämään ansaittua kesälomaa.
sunnuntai 26. toukokuuta 2013
Tyrannosaurus reksi
Minulla on tyrannimainen olo. Kesätenttipäivät on sovittu niille, jotka eivät ole ehtineet tehdä kaikkia kokeita ja tehtäviä. 18.6. Ja 6.8. Klo 10 - 15. Myöhempäänkin saa olla, jos tuo aika ei riitä. Olisihan se varmasti mukava vain viettää kesälomaa, mutta mikään ei mielestäni ole niin paha kuin tekemättömät tehtävät ja luisteleminen velvollisuuksista. Saa nähdä, kuinka monta oppilasta tapaan noina kesätenttipäivinä. Ehkä tällainen kesätyö pistää jonkun oppilaan ajattelemaan ja tekemään tehtävänsä ajallaan jo kouluvuoden aikana.
Tyrannimaiselta on myös tuntunut vaivata opettajia kaikkien kevätkiireiden keskellä valmistelemaan juhlia ja tulevaa lukuvuotta. On ollut kiva huomata, että kaikki ovat kuitenkin innoissaan tulevista kevätjuhlista ja 30-vuotisjuhlista, vaikka puuhaa on enemmän kuin kellossa tunteja. Juhla kuitenkin tuntuu paljon kotoisammalta, kun yhdessä suunnitellaan ja toteutetaan ikimuistoista ohjelmaa ja tunnelmaa.
Tyrannosaurus reksi on iskenyt myös toimistoon, ruokalaan ja kouluisännän sekä huoltoteknikon kimppuun. Paljon asioita on kertynyt kaikkien työlistoille. Ilman näitä ahkeria ihmisiä voisimme unohtaa juhlat ja tapahtumat. On uskomattoman hienoa, kun kaikki puhallamme yhteen hiileen ja luomme jotain ikimuistoista. Sitten kiikustuolissa voimme muistella näitäkin juhlia ja yhteisiä hetkiä.
Taidan olla outo, mutta olen aina nauttinut tästä kevätjuhlia edeltävästä kiireisestä ajasta. Loma ei tunnu lomalta ilman koulun kevätjuhlia ja suvivirttä sekä näitä hektisiä päiviä ennen varsinaista juhlaa.
Tyrannimaiselta on myös tuntunut vaivata opettajia kaikkien kevätkiireiden keskellä valmistelemaan juhlia ja tulevaa lukuvuotta. On ollut kiva huomata, että kaikki ovat kuitenkin innoissaan tulevista kevätjuhlista ja 30-vuotisjuhlista, vaikka puuhaa on enemmän kuin kellossa tunteja. Juhla kuitenkin tuntuu paljon kotoisammalta, kun yhdessä suunnitellaan ja toteutetaan ikimuistoista ohjelmaa ja tunnelmaa.
Tyrannosaurus reksi on iskenyt myös toimistoon, ruokalaan ja kouluisännän sekä huoltoteknikon kimppuun. Paljon asioita on kertynyt kaikkien työlistoille. Ilman näitä ahkeria ihmisiä voisimme unohtaa juhlat ja tapahtumat. On uskomattoman hienoa, kun kaikki puhallamme yhteen hiileen ja luomme jotain ikimuistoista. Sitten kiikustuolissa voimme muistella näitäkin juhlia ja yhteisiä hetkiä.
Taidan olla outo, mutta olen aina nauttinut tästä kevätjuhlia edeltävästä kiireisestä ajasta. Loma ei tunnu lomalta ilman koulun kevätjuhlia ja suvivirttä sekä näitä hektisiä päiviä ennen varsinaista juhlaa.
lauantai 18. toukokuuta 2013
Oppia ikä kaikki
Viime torstaina esittivät 9. luokan oppilaat itse valitsemansa ja suunnittelemansa eurytmian lopputyönsä. En ollut tiennyt, että jo 9- luokkalaiset pystyisivät niin vaikeaan saavutukseen. Koreografiat olivat vaativia. Yksi oppilaista sanoi, että oli etukäteen pelännyt sitä, miten hän muistaisi ulkoa kaikki askeleet ja eleet. Mutta koska hän oli itse suunnitellut kokonaisuuden, oli esittäminen ollut yllättävän paljon helpompaa. Alaluokilla, kun oli harjoiteltu opettajan suunnittelemia kokonaisuuksia, oli muistaminen kuulema tuntunut jotenkin vaikeammalta. Niinpä niin. Kun suunittelee ja tekee itse, tuntuu kaikki paljon helpommalta ja asiat oppii jotenkin syvällisemmin. Tekemällä oppii.
Esityksiä katsellessa opin paljon uutta jokaisesta oppilaasta, löysin aivan uusia kykyjä ja piirteitä. Kuinka moni pystyisi yksin esittämään täyden salin edessä vaikeita liikesarjoja kauniisti ja hallitusti musiikin ja runonlausunnan tahdissa? Ainakin kaikki nämä yhdeksännen luokan oppilaat!
Opin myös jotain uutta näiden esiintyjien temperamentista. Joku oli valinnut rauhallisen ja tunnelmallisen runon esitettäväkseen, joillain jo runon alku kieli vauhdista ja räväkkyydestä. Joku oli valinnut runonsa avaamalla runokirjan täysin summanmutikassa ja tökkäisemällä sormella silmät kiinni sitä runoa, jonka esittäisi (maagisesti runo silti sopi esittäjälleen!), jotkut tekivät runonsa yhdessä ystävänsä kanssa, joidenkin runot olivat tunteellisia ja syvällisiä, joidenkin taas hauskoja ja leikkisiä.
Esityksen jälkeen jäin juttelemaan hetken esiintyjien kanssa ja kävin tarkistamassa, ettei saliin oltu jätetty valoja päälle. Olin aivan ihmeissäni, kun löysin yhden oppilaista harjoittelemassa esitystään edelleen opettajan avustuksella ja kuulin heidän paikkaavan yhden poissaolijan esitystä. Noin lyhyellä varoitusajalla pystyy vielä oman esityksen ohella sisäistämään jonkun toisen koreografian! Millaisia hienoja ihmisiä nämä meidän oppilaamme ovatkaan!
Ja kyllähän asia on niin, etteivät nämä esitykset itsestään synny. Tarvitaan myös se henkilö, joka innostaa tekemään, pitää homman kasassa, valaa uskoa hädän hetkellä, kun tuntuu siltä, ettei tästä ikinä tule valmista, pitää aikatauluista huolta, suunnittelee kokonaisuuden ja viimeistelee yksityiskohdat, se, joka uskoo ja luottaa, ohjaa ja valvoo. Ilman opettajan panosta eivät tällaiset esitykset olisi mahdollisia. Suurkiitos kaikille esitykseen osallistuneille tästä taidenautinnosta!
Esityksiä katsellessa opin paljon uutta jokaisesta oppilaasta, löysin aivan uusia kykyjä ja piirteitä. Kuinka moni pystyisi yksin esittämään täyden salin edessä vaikeita liikesarjoja kauniisti ja hallitusti musiikin ja runonlausunnan tahdissa? Ainakin kaikki nämä yhdeksännen luokan oppilaat!
Opin myös jotain uutta näiden esiintyjien temperamentista. Joku oli valinnut rauhallisen ja tunnelmallisen runon esitettäväkseen, joillain jo runon alku kieli vauhdista ja räväkkyydestä. Joku oli valinnut runonsa avaamalla runokirjan täysin summanmutikassa ja tökkäisemällä sormella silmät kiinni sitä runoa, jonka esittäisi (maagisesti runo silti sopi esittäjälleen!), jotkut tekivät runonsa yhdessä ystävänsä kanssa, joidenkin runot olivat tunteellisia ja syvällisiä, joidenkin taas hauskoja ja leikkisiä.
Esityksen jälkeen jäin juttelemaan hetken esiintyjien kanssa ja kävin tarkistamassa, ettei saliin oltu jätetty valoja päälle. Olin aivan ihmeissäni, kun löysin yhden oppilaista harjoittelemassa esitystään edelleen opettajan avustuksella ja kuulin heidän paikkaavan yhden poissaolijan esitystä. Noin lyhyellä varoitusajalla pystyy vielä oman esityksen ohella sisäistämään jonkun toisen koreografian! Millaisia hienoja ihmisiä nämä meidän oppilaamme ovatkaan!
Ja kyllähän asia on niin, etteivät nämä esitykset itsestään synny. Tarvitaan myös se henkilö, joka innostaa tekemään, pitää homman kasassa, valaa uskoa hädän hetkellä, kun tuntuu siltä, ettei tästä ikinä tule valmista, pitää aikatauluista huolta, suunnittelee kokonaisuuden ja viimeistelee yksityiskohdat, se, joka uskoo ja luottaa, ohjaa ja valvoo. Ilman opettajan panosta eivät tällaiset esitykset olisi mahdollisia. Suurkiitos kaikille esitykseen osallistuneille tästä taidenautinnosta!
torstai 9. toukokuuta 2013
Ammattimaista toimintaa
11- luokkalaiset esittivät eurytmian lopputyönsä tiistaina ja keskiviikkona. Aiheena oli ranskalaisen Jean-Dominique Baubyn omaelämäkerrallinen romaani, Perhonen lasikuvussa. Bauby oli ollut menestyvän Elle-lehden päätoimittaja ennen äkillistä halvaantumistaan. Hän kirjoitti romaaninsa räpäyttämällä vasenta silmäänsä aina kun hänen hoitajansa luetteli oikean kirjaimen aakkosista. Romaani on täynnä elämäniloa ja kiitollisuutta olemassaolosta huolimatta siitä, että Bauby oli täysin halvaantunut lukuunottamatta vasenta silmäluomeaan.
11. luokan esiintyjät tavoittivat romaanin tunnelman ja johdattivat katsojat valon ja pimeyden, toivon ja epäuskon, ilon ja epävarmuuden maailmaan eurytmian, musiikin ja romaanikatkelmien avulla. Yleisö herkistyi kyyneliin saakka. Vaikuttavaa!
Ihailin oppilaiden sulavaa liikkumista yhdessä, veistoksellista kauneutta, herkkää tulkintaa vakavasta aiheesta sekä ammattimaista keskittymistä ja taiteellisuutta. Esityksen ohjaaja, eurytmian opettajamme Raija Felgueroso, oli osannut löytää romaanista olennaisen ja innostaa oppilaat täydelliseen suoritukseen. Upea taide-elämys!
Ammattimaisuuden tunnisti myös siitä, että vaikea koreografia osattiin esittää helpon näköisesti. Olimme opettajien kanssa harjoitelleet pientä musiikillista eurytmistä liikesarjaa viime syksynä, joten tiedämme, että tuollainen pitkä esitys vaatii paljon keskittymistä, muistamista ja oikeaa ajoitusta, jotta esityksestä tulisi edes siedettävä. Nyt kokonaisuus oli täydellinen. Jopa pukujen värit tukivat esityksen sanomaa ja kokonaisuutta. Ei ihme, että Elias-koulun esitykset ja juhlat ovat kuuluisia kautta Suomen. Mm. rehtoreiden kokouksessa kahvipöydässä kehui eräskin rehtori esityksiämme ja pääsin heti kuvailemaan tätä viimeisintä upeaa saavutusta. Kaikki kunni ja kiitos kuuluu esiintyjille, lahjakkaille oppilaillemme ja ammattitaitoisille opettajille!
11. luokan esiintyjät tavoittivat romaanin tunnelman ja johdattivat katsojat valon ja pimeyden, toivon ja epäuskon, ilon ja epävarmuuden maailmaan eurytmian, musiikin ja romaanikatkelmien avulla. Yleisö herkistyi kyyneliin saakka. Vaikuttavaa!
Ihailin oppilaiden sulavaa liikkumista yhdessä, veistoksellista kauneutta, herkkää tulkintaa vakavasta aiheesta sekä ammattimaista keskittymistä ja taiteellisuutta. Esityksen ohjaaja, eurytmian opettajamme Raija Felgueroso, oli osannut löytää romaanista olennaisen ja innostaa oppilaat täydelliseen suoritukseen. Upea taide-elämys!
Ammattimaisuuden tunnisti myös siitä, että vaikea koreografia osattiin esittää helpon näköisesti. Olimme opettajien kanssa harjoitelleet pientä musiikillista eurytmistä liikesarjaa viime syksynä, joten tiedämme, että tuollainen pitkä esitys vaatii paljon keskittymistä, muistamista ja oikeaa ajoitusta, jotta esityksestä tulisi edes siedettävä. Nyt kokonaisuus oli täydellinen. Jopa pukujen värit tukivat esityksen sanomaa ja kokonaisuutta. Ei ihme, että Elias-koulun esitykset ja juhlat ovat kuuluisia kautta Suomen. Mm. rehtoreiden kokouksessa kahvipöydässä kehui eräskin rehtori esityksiämme ja pääsin heti kuvailemaan tätä viimeisintä upeaa saavutusta. Kaikki kunni ja kiitos kuuluu esiintyjille, lahjakkaille oppilaillemme ja ammattitaitoisille opettajille!
sunnuntai 5. toukokuuta 2013
Koulun bändi
Elias-koulun bändi on huippu. Esiintymisiä on ollut monella kokoonpanolla monella areenalla. Viimeisin oli vappujuhlissa: Meitä faneja alkaa olla aina vain useampia. Ammattitaitoinen ote, iloinen mieli ja hyvä yhteishenki sekä mukaansatempaava ohjelma. Ei ihme, että alkoi tansijalkaa vipattamaan. Ablodit olivat korvia huumaavat. Kannattaa tulla 30-vuotisjuhliin kuuntelemaan tätä huippubändiä! Pienemmällä kokoonpanolla ovat olleet esiintymässä koulun myyjäisissä ja onpahan heitä tilattu koulun ulkopuolellekin soittamaan ja laulamaan. Tästä bändistä kuullaan vielä!
keskiviikko 1. toukokuuta 2013
Elämä on yhtä juhlaa
Wappukarnevaaleista on selvitty. Oppilaskunnan järjestämissä vappukemuissa pääsin mukaan suunnistamaan koulun käytävillä rastilta toiselle ja suorittamaan hauskoja tehtäviä: arvoituksia, pallonheittoa, Euroopan kaupunkeja jne. Emme ihan saaneet ryhmämme kanssa leffalippuja palkinnoksi, mutta makoisat munkit ja mokkapalat siman kera kävivät aivan yhtä hyvin. 11. Luokka on jo ihan ammattilainen tarjoilujen järjestäjänä. Myös portsarin hommat sujuivat huumorilla. Oli todella mukavaa, kun kaikki lukiolaisetkin ehtivät juhliin mukaan.
Alaluokkien vappujuhla oli ollut jo heti aamulla. 2. luokan kevätkukkaesitys oli aivan ikimuistoinen. Halla laittoi kukat koville, mutta onneksi aurinko tuli pelastamaan tilanteen.
Ohjelmassa oli myös englannin- ja saksankielisiä lauluja ja runoja koreografian kanssa. Wunderbar!
Kun vielä salin takaa alkoi kuulua 5. Luokan huilujen ääni, tuntui, että kevät oli todella alkanut. 6. Luokka soitti myös moniäänisen huilukappaleen upeasti. Saimmehan me yleisössäkin hieman avata ääntämme yhteislaulun merkeissä 4./5./6. luokan kuoron näyttäessä mallia.
Ei parane unohtaa upeita karnevaaliasuja. Omat suosikkini olivat ehdottomasti supernainen, peikko, pilleristi/nisti ja itämainen nainen. Hulvatonta Wappundeerust!
Alaluokkien vappujuhla oli ollut jo heti aamulla. 2. luokan kevätkukkaesitys oli aivan ikimuistoinen. Halla laittoi kukat koville, mutta onneksi aurinko tuli pelastamaan tilanteen.
Ohjelmassa oli myös englannin- ja saksankielisiä lauluja ja runoja koreografian kanssa. Wunderbar!
Kun vielä salin takaa alkoi kuulua 5. Luokan huilujen ääni, tuntui, että kevät oli todella alkanut. 6. Luokka soitti myös moniäänisen huilukappaleen upeasti. Saimmehan me yleisössäkin hieman avata ääntämme yhteislaulun merkeissä 4./5./6. luokan kuoron näyttäessä mallia.
Ei parane unohtaa upeita karnevaaliasuja. Omat suosikkini olivat ehdottomasti supernainen, peikko, pilleristi/nisti ja itämainen nainen. Hulvatonta Wappundeerust!
maanantai 29. huhtikuuta 2013
Äitienpäivä lähestyy
Kerrankin svengaavalla meiningillä äitienpäivän odottelua. Yleensä se on aina tullut jotenkin puun takaa. Nyt juhlinta aloitettiin jo hyvissä ajoin äitienpäiväkonsertilla koulun juhlasalissa. Neljännen, viidennen ja kuudennen luokan oppilaat olivat yhdessä harjoitelleet monipuolisen esityksen. Latinalaisen Amerikan rytmejä ja lauluja, suomalaisia kansanlauluja ja sekä kotimaisia että ulkomaisia iskelmiä. Moni katsoja ei malttanut pysyä paikoillaan, vaan svengaili mukana ja ablodit olivat myrskyisiä. Sääli, että kaikki luokat eivät ehtineet mukaan.
Oli kivaa, että kaikki oppilaat lauloivat. Joillain oli soolo-osuuksia, mutta muuten esiinnyttiin yhdessä. Siinä taas näkyy steinerkoulun parhaat puolet: yhdessä, jokainen kykyjensä mukaan, haastetta sopivasti peliin, tarpeeksi harjoittelua oikeaan aikaan, upea lopputulos ja ikimuistoinen elämys! Neljä haukkoi henkeä ja oli aivan haltioissaan, muut selvästi olivat sitä mieltä, että tällaisiahan nämä äitienpäiväkonsertit aina ovat. Miten ihmeessä tuo oli ehditty harjoitella kaiken kevätkiireen keskellä? Musiikin tunneilla, kuulema.
Koulutyö voi siis olla pelkkää juhlaa. Huomenna Wappujuhlat. En taida enää hämmästyä mistään. Pitää ainakin yrittää mennä paikalle sen näköisenä, että "ihan normaaliahan tämä".
Äitienpäiväkonsertin innoittamana olen koko viikonlopun hyräillyt: When the SKY falls... Davy, Davy Crocket, siinä vasta miesten mies ja Apinaorkesteri Elias-koulun suojissa harjoitteli...
Oli kivaa, että kaikki oppilaat lauloivat. Joillain oli soolo-osuuksia, mutta muuten esiinnyttiin yhdessä. Siinä taas näkyy steinerkoulun parhaat puolet: yhdessä, jokainen kykyjensä mukaan, haastetta sopivasti peliin, tarpeeksi harjoittelua oikeaan aikaan, upea lopputulos ja ikimuistoinen elämys! Neljä haukkoi henkeä ja oli aivan haltioissaan, muut selvästi olivat sitä mieltä, että tällaisiahan nämä äitienpäiväkonsertit aina ovat. Miten ihmeessä tuo oli ehditty harjoitella kaiken kevätkiireen keskellä? Musiikin tunneilla, kuulema.
Koulutyö voi siis olla pelkkää juhlaa. Huomenna Wappujuhlat. En taida enää hämmästyä mistään. Pitää ainakin yrittää mennä paikalle sen näköisenä, että "ihan normaaliahan tämä".
Äitienpäiväkonsertin innoittamana olen koko viikonlopun hyräillyt: When the SKY falls... Davy, Davy Crocket, siinä vasta miesten mies ja Apinaorkesteri Elias-koulun suojissa harjoitteli...
lauantai 13. huhtikuuta 2013
"meiän kasit"
Meiän kasit esittelivät päätöstyönsä viime viikolla. Heistä saa olla ylpeä! Monet töistä olisivat kelvanneet vaikka 12-luokan päätöstöiksi.
Karkkipapereista tehty mekko oli taideteos jo itsessään. Vaaditaan aikamoista värisilmää saadakseen moniväriset karkkipaperit sopimaan yhteen. Mekko päällä voisi mennä vaikka linnan juhliin. " Olihan siinä kavereilla aika lailla syömistä, että sai mekkoainekset kasaan", kuului vaatimaton tokaisu haukkoessani henkeä tuon viehkeän luomuksen äärellä.
Omakuva pienistä helmistä oli myös osoitus kärsivällisyydestä, sommittelukyvystä, ahkeruudesta ja taiteellisuudesta. Tekijä oli joutunut purkamaan joka kohdan muutamaan kertaan saadakseen aikaan haluamansa lopputuloksen.
Pidin kovasti myös huonekaluista, joita kasit olivat itse suunnitelleet ja toteuttaneet: sohvapöytä, tuoli, hyllykkö, tyynyt. Noilla olisi heti sisustanut, minkä tahansa huoneen mielellään. Kysyessäni tekijöiltä, oliko hieno tunne havaita, että nyt osaisi sisustaa omankin tulevan kotinsa itse tehdyillä kalusteilla, katsoivat tekijät kummeksuen. " Eihän siinä mitään ihmeellistä ole. Tietenkin osaamme. Eikä se ole edes vaikeaa!" Vaikka itse olen puusepän ja veistonopettajan tytär, en silti osaisi sisustaa yhtään mitään itse tehdyillä huonekaluilla. Lintulaudan tein itse taannoin, mutta siinäkin on jopa linnuilla haastetta pysyä.
Entäs taideteokset sitten! Heijastuksista valokuvia, maalauksia, pienoismalleja... Sääli, etten ikinä muista ottaa valokuvia näissä tilaisuuksissa. Olisi niin mukava laittaa tähän muutamia esimerkkejä. Ei niitä osaa sanallisesti tarpeeksi osuvasti kuvata.
Pidin myös cheer leader - esityksestä ja tanssikoreografioista. Oli ihan totta, mitä päättötöiden tekijät esittelyssään totesivat: "Monilla ihmisillä ei ole aivan oikeaa käsitystä siitä, mitä esim. Cheer leading on". Minun silmäni ainakin avautuivat. Osaavatko sirkusten akrobaatitkaan kaikkia noita liikkeitä?
Meiän kasit ovat tällä hetkellä juuri tulleet luokkaretkeltä Ruotsista, Järnasta. Ruotsin opettaja oli nähnyt uskomattoman paljon vaivaa hankkiessaan anomuksilla ja lahjoituksilla rahoituksen tuota retkeä varten. On varmaankin ollut mukava retkeillä hyvin tehdyn työn jälkeen. Meiän kasit ovat sen todellakin ansainneet.
Karkkipapereista tehty mekko oli taideteos jo itsessään. Vaaditaan aikamoista värisilmää saadakseen moniväriset karkkipaperit sopimaan yhteen. Mekko päällä voisi mennä vaikka linnan juhliin. " Olihan siinä kavereilla aika lailla syömistä, että sai mekkoainekset kasaan", kuului vaatimaton tokaisu haukkoessani henkeä tuon viehkeän luomuksen äärellä.
Omakuva pienistä helmistä oli myös osoitus kärsivällisyydestä, sommittelukyvystä, ahkeruudesta ja taiteellisuudesta. Tekijä oli joutunut purkamaan joka kohdan muutamaan kertaan saadakseen aikaan haluamansa lopputuloksen.
Pidin kovasti myös huonekaluista, joita kasit olivat itse suunnitelleet ja toteuttaneet: sohvapöytä, tuoli, hyllykkö, tyynyt. Noilla olisi heti sisustanut, minkä tahansa huoneen mielellään. Kysyessäni tekijöiltä, oliko hieno tunne havaita, että nyt osaisi sisustaa omankin tulevan kotinsa itse tehdyillä kalusteilla, katsoivat tekijät kummeksuen. " Eihän siinä mitään ihmeellistä ole. Tietenkin osaamme. Eikä se ole edes vaikeaa!" Vaikka itse olen puusepän ja veistonopettajan tytär, en silti osaisi sisustaa yhtään mitään itse tehdyillä huonekaluilla. Lintulaudan tein itse taannoin, mutta siinäkin on jopa linnuilla haastetta pysyä.
Entäs taideteokset sitten! Heijastuksista valokuvia, maalauksia, pienoismalleja... Sääli, etten ikinä muista ottaa valokuvia näissä tilaisuuksissa. Olisi niin mukava laittaa tähän muutamia esimerkkejä. Ei niitä osaa sanallisesti tarpeeksi osuvasti kuvata.
Pidin myös cheer leader - esityksestä ja tanssikoreografioista. Oli ihan totta, mitä päättötöiden tekijät esittelyssään totesivat: "Monilla ihmisillä ei ole aivan oikeaa käsitystä siitä, mitä esim. Cheer leading on". Minun silmäni ainakin avautuivat. Osaavatko sirkusten akrobaatitkaan kaikkia noita liikkeitä?
Meiän kasit ovat tällä hetkellä juuri tulleet luokkaretkeltä Ruotsista, Järnasta. Ruotsin opettaja oli nähnyt uskomattoman paljon vaivaa hankkiessaan anomuksilla ja lahjoituksilla rahoituksen tuota retkeä varten. On varmaankin ollut mukava retkeillä hyvin tehdyn työn jälkeen. Meiän kasit ovat sen todellakin ansainneet.
keskiviikko 3. huhtikuuta 2013
Havaintoja
Oppilaamme ovat huippuja! 6-luokkalaiset perustivat tauon jälkeen koulun lehden. Ote on ollut alusta saakka ammattilainen. Haastatteluja, reportaaseja, valokuvia, piirustuksia, luokkaesittelyjä ja mitä vielä keksivätkään. Ensimmäisen numeron pitäisi ilmestyä vielä kevään aikana. 6. Luokka on muutenkin kunnostautumassa: oppilaat ovat haastaneet Lahden, Vantaan ja Espoon 6. luokat koripalloturnaukseen. Toukokuussa olisi tarkoitus lähteä vieraspelei hin.
Oppilaskunta on samaten kutsunut muita steinerkoulujen oppilaskuntia kylään toukokuussa. Luvassa kaikkea hauskaa ohjelmaa ja nyyttikestit. 12. Luokka vakuutti päättötöillään ja huomista 8. Luokan päätöstöiden esittelyä varten täytyy varmasti varata ihan oma tekstitila.
Japanilainen vaihto-oppilaamme on jo oppinut sekä ruotsia että suomea ja viihtyy kuulema mainiosti Suomessa ja Elias-koulussa. Mikäs 10-luokalla onkaan ollessa, hauskaa väkeä. Tuntuu, että lukiolaisetkin ovat päässeet opiskelurytmiin hyvin kiinni. Joillakin tietysti vielä loppurutistus kevään arvosanojen korotusta ajatellen. Kevät on yllättäen jo pitkällä. Vielä onneksi ehtii saada opinnot haluamalleen mallille.
Oppilaskunta on samaten kutsunut muita steinerkoulujen oppilaskuntia kylään toukokuussa. Luvassa kaikkea hauskaa ohjelmaa ja nyyttikestit. 12. Luokka vakuutti päättötöillään ja huomista 8. Luokan päätöstöiden esittelyä varten täytyy varmasti varata ihan oma tekstitila.
Japanilainen vaihto-oppilaamme on jo oppinut sekä ruotsia että suomea ja viihtyy kuulema mainiosti Suomessa ja Elias-koulussa. Mikäs 10-luokalla onkaan ollessa, hauskaa väkeä. Tuntuu, että lukiolaisetkin ovat päässeet opiskelurytmiin hyvin kiinni. Joillakin tietysti vielä loppurutistus kevään arvosanojen korotusta ajatellen. Kevät on yllättäen jo pitkällä. Vielä onneksi ehtii saada opinnot haluamalleen mallille.
perjantai 22. maaliskuuta 2013
12. luokan päätöstyöt
Eilen oli 12. Luokan päätöstöiden esittely. Sydämeni jätti yhden lyönnin väliin, kun menin saliin, jossa työt olivat esillä. Seinällä oli suuri maalaus Inarin järven Ukko-saaresta, joka näkyi äitini lapsuudenkodin ikkunasta. Äitini tapasi kertoilla huimia tarinoita Inarista ja tuosta pyhästä saaresta. Tarinat ja hieman yli vuosi sitten edesmennyt äitini palasivat mieleeni.
Maalaus oli taidokkaasti tehty. Järvi oli miltei tyyni, syksyinen taivas kuulas ja saaren kuvajainen heijastui veteen kauniisti. Taideteoksen tekijä, Eemu, Kuvaili maalausprosessia yhdeksi rankimmista, joita hänellä oli ollut. Mutta tulos oli mykistävä. Kyselin, aikooko Eemu hakeutua taidekouluun lukion jälkeen. Eemu kertoi itse opiskelleensa eri tekniikoita ja sanoi mielellään jatkavansa samoilla linjoilla, vähän Reinar Särestöniemen malliin.
Muitakin päätöstöitä oli kiinnostava katsella ja hypistellä. Itsekin leffafriikkinä innostuin Vernen humoristisen optimistisista elokuva-arvioinneista. Lisää tällaisia! Pitääkö arvostelun aina olla niin kriittistä? Mukava kuulla arviointeja sellaisista elokuvista, joista kriitikolla on hyvä käsitys. Taidanpa etsiä muutaman noista leffoista käsiini. Asiantuntijan suositus on yleensä tae onnistuneesta elokuvaillasta.
PäätösTöiden esittelyssä näki aivan uuden puolen 12-luokkalaisista. Miltei kaikki olivat paneutuneet aiheeseensa hienosti, mutta omalla tyylillään: upeita sarjakuvahahmotauluja, tanssi- ja tulishowesityksiä, musiikkikappaleen sävellys, huonekaluja, vanhojen tanssien puku, tyynyjä, salaisuuksien laatikko, historian tutkielma englanniksi, jne. Asiantuntevaa työskentelyä. Joku oli käyttänyt paljon aikaa, joku vähemmän. Mutta kaikki vaikuttivat tyytyväisiltä siitä, että työ oli saatu valmiiksi ja siitä oli tullut omannäköinen. Jokainen Oli tainnut oppia ainakin aikataulun, suunnittelun ja yllätyksiin varautumisen merkityksen näin laajan projektin ollessa kyseessä.
Sääli, että illalla en johtokunnan kokouksen takia päässyt iltaesitykseen. Oli kuulema ollut vielä hienompi.
Maalaus oli taidokkaasti tehty. Järvi oli miltei tyyni, syksyinen taivas kuulas ja saaren kuvajainen heijastui veteen kauniisti. Taideteoksen tekijä, Eemu, Kuvaili maalausprosessia yhdeksi rankimmista, joita hänellä oli ollut. Mutta tulos oli mykistävä. Kyselin, aikooko Eemu hakeutua taidekouluun lukion jälkeen. Eemu kertoi itse opiskelleensa eri tekniikoita ja sanoi mielellään jatkavansa samoilla linjoilla, vähän Reinar Särestöniemen malliin.
Muitakin päätöstöitä oli kiinnostava katsella ja hypistellä. Itsekin leffafriikkinä innostuin Vernen humoristisen optimistisista elokuva-arvioinneista. Lisää tällaisia! Pitääkö arvostelun aina olla niin kriittistä? Mukava kuulla arviointeja sellaisista elokuvista, joista kriitikolla on hyvä käsitys. Taidanpa etsiä muutaman noista leffoista käsiini. Asiantuntijan suositus on yleensä tae onnistuneesta elokuvaillasta.
PäätösTöiden esittelyssä näki aivan uuden puolen 12-luokkalaisista. Miltei kaikki olivat paneutuneet aiheeseensa hienosti, mutta omalla tyylillään: upeita sarjakuvahahmotauluja, tanssi- ja tulishowesityksiä, musiikkikappaleen sävellys, huonekaluja, vanhojen tanssien puku, tyynyjä, salaisuuksien laatikko, historian tutkielma englanniksi, jne. Asiantuntevaa työskentelyä. Joku oli käyttänyt paljon aikaa, joku vähemmän. Mutta kaikki vaikuttivat tyytyväisiltä siitä, että työ oli saatu valmiiksi ja siitä oli tullut omannäköinen. Jokainen Oli tainnut oppia ainakin aikataulun, suunnittelun ja yllätyksiin varautumisen merkityksen näin laajan projektin ollessa kyseessä.
Sääli, että illalla en johtokunnan kokouksen takia päässyt iltaesitykseen. Oli kuulema ollut vielä hienompi.
keskiviikko 20. maaliskuuta 2013
Pääsiäistä odotellessa
On aivan sama, missä on menossa ja mitä on tekemässä, joka tapauksessa pääsiäistä edeltävä aika on aina melko raskasta. Vitamiinit ovat vähissä pitkän talven jälkeen ja kevätkiireet painavat päälle. Pitäisi alkaa vetää yhteen kulunutta lukuvuotta ja samalla jo innokkaasti suunnitella ja valmistaa seuraavaa.
Kalenterini oli melko tyhjä vielä jossain vaiheessa, nyt saa etsiä vapaita aikoja.
Kummallista on myös se, että pääsiäisvapaiden jälkeen on aina taas voimia vaikka mihin. Tiedän sen kokemuksesta. Nyt vain pitäisi muistaa väsyneenäkin pitää huolta siitä, ettei kohdista omaa väsymistään muihin. Sitäkin on ollut hetkittäin ilmassa.
Itse huolehdin jaksamisestani aika perinteisellä tavalla. Näen ystäviä ja teen kevätsiivousta, ulkoilen ja yritän nauttia kevään pienimmistäkin merkeistä. Viikonloppuna näin kaksi koskikaraa Vanhan Kaupungin lahdella, hiihdin ja lenkkeilin sekä kävin hemmottelemassa itseäni hieronnalla.
Kalenterini oli melko tyhjä vielä jossain vaiheessa, nyt saa etsiä vapaita aikoja.
Kummallista on myös se, että pääsiäisvapaiden jälkeen on aina taas voimia vaikka mihin. Tiedän sen kokemuksesta. Nyt vain pitäisi muistaa väsyneenäkin pitää huolta siitä, ettei kohdista omaa väsymistään muihin. Sitäkin on ollut hetkittäin ilmassa.
Itse huolehdin jaksamisestani aika perinteisellä tavalla. Näen ystäviä ja teen kevätsiivousta, ulkoilen ja yritän nauttia kevään pienimmistäkin merkeistä. Viikonloppuna näin kaksi koskikaraa Vanhan Kaupungin lahdella, hiihdin ja lenkkeilin sekä kävin hemmottelemassa itseäni hieronnalla.
sunnuntai 10. maaliskuuta 2013
Tulevan lukuvuoden työjärjestykset
Nyt ne on tehty! Koko talviloma meni ja vielä muutama viikko päälle. HUH! Tulevana lukuvuonna on tulossa monta uutta kokeilua työjärjestyksiin ja saadakseni työjärjestykset kommenttikierrokselle sekä oppilaskuntaan että opettajille on aikataulu ollut melko vauhdikas.
Lukioon tulee 75 minuutin oppitunnit, alaluokilla säilyvät 45 minuutin oppitunnit. Opiskelijoiden pyynnöstä lukioon tulee koeviikko kaksi kertaa vuodessa: ennen joulua ja toukokuun lopussa. Alaluokilla koulupäivä alkaa jaksoaineella, sitten tulee vieraat kielet ja muut taitoaineet. Iltapäivällä käsityö ja liikunta. Alaluokilla luokanopettajan tunti lopettaa työviikon. Eurytmia ja liikunta eivät ole alaluokilla samana päivänä ja kielten sekoittumisen estämiseksi tarjolla on vain yksi vieras kieli / päivä. Lukioon tulee uudet valinnaisainepaketit.
Valmistelutyössä ovat olleet mukana sekä aineryhmät että oppilaskunta. Tarkoituksena on vielä kevään aikana tehdä korjaukset. Lopulliset työjärjestykset on tarkoitus saada valmiiksi toukokuun puoleenväliin mennessä. Aika hyvin on aikataulu pitänyt.
Lukioon tulee 75 minuutin oppitunnit, alaluokilla säilyvät 45 minuutin oppitunnit. Opiskelijoiden pyynnöstä lukioon tulee koeviikko kaksi kertaa vuodessa: ennen joulua ja toukokuun lopussa. Alaluokilla koulupäivä alkaa jaksoaineella, sitten tulee vieraat kielet ja muut taitoaineet. Iltapäivällä käsityö ja liikunta. Alaluokilla luokanopettajan tunti lopettaa työviikon. Eurytmia ja liikunta eivät ole alaluokilla samana päivänä ja kielten sekoittumisen estämiseksi tarjolla on vain yksi vieras kieli / päivä. Lukioon tulee uudet valinnaisainepaketit.
Valmistelutyössä ovat olleet mukana sekä aineryhmät että oppilaskunta. Tarkoituksena on vielä kevään aikana tehdä korjaukset. Lopulliset työjärjestykset on tarkoitus saada valmiiksi toukokuun puoleenväliin mennessä. Aika hyvin on aikataulu pitänyt.
Uusi henkilöstön organisaatiorakenne
Edellisellä viikolla henkilökunnan uudet tiimit kokoontuivat ensimmäistä kertaa. Tiimi valitsi keskuudestaan koordinaattorin. Tiimin koordinaattori (puheenjohtaja) vastaa tiimin toiminnasta ja toimii valmistavan (hallinto)tiimin jäsenenä. Tiimejä on neljä:
Tahtotiimi: vastuualueena fyysiseen toimintaympäristöön liittyvä kehittämistyö (Kirsi Neuvonen)
Tunnetiimi: yhteistyö huoltajien, muiden oppilaitosten ja sidosryhmien kanssa (Anja Mannermaa-Joutseno)
Ajatustiimi 1: oppilaisiin liittyvä kehittämistyö (Sanna Sherring)
Ajatustiimi 2: henkilöstöön liityvä kehittämistyö (Irja Maristo)
Torstaina 7.3.2013 pidimme ensimmäisen valmistavan tiimin kokouksen uudella kokoonpanolla. Pohdimme tiimien työnjakoa, rakennetta, tehtäviä, kevään aikataulua ja toimintasuunnitelmia. Tämän lukuvuoden valmistavan tiimin jäsenet toimivat vielä kevään ajan mentoreina kokouksissa ja saattavat päätökseen tämän laajan organisaatiouudistuksen. Selkeä työnjako, toimiva tiedonkulku, sopivankokoiset ryhmät, tasapuolisuus, ryhmien selkeät vastuualueet, monipuolinen keskustelu ja ideointi, helppo toimeenpano ja matalan kynnyksen periaate... Ensivaikutelma tiimeistä tuntuu toimivalta ratkaisulta.
Tahtotiimi: vastuualueena fyysiseen toimintaympäristöön liittyvä kehittämistyö (Kirsi Neuvonen)
Tunnetiimi: yhteistyö huoltajien, muiden oppilaitosten ja sidosryhmien kanssa (Anja Mannermaa-Joutseno)
Ajatustiimi 1: oppilaisiin liittyvä kehittämistyö (Sanna Sherring)
Ajatustiimi 2: henkilöstöön liityvä kehittämistyö (Irja Maristo)
Torstaina 7.3.2013 pidimme ensimmäisen valmistavan tiimin kokouksen uudella kokoonpanolla. Pohdimme tiimien työnjakoa, rakennetta, tehtäviä, kevään aikataulua ja toimintasuunnitelmia. Tämän lukuvuoden valmistavan tiimin jäsenet toimivat vielä kevään ajan mentoreina kokouksissa ja saattavat päätökseen tämän laajan organisaatiouudistuksen. Selkeä työnjako, toimiva tiedonkulku, sopivankokoiset ryhmät, tasapuolisuus, ryhmien selkeät vastuualueet, monipuolinen keskustelu ja ideointi, helppo toimeenpano ja matalan kynnyksen periaate... Ensivaikutelma tiimeistä tuntuu toimivalta ratkaisulta.
Ilmaisutaitoa
"Nyt näit, mitä hyötyä on ilmaisutaidon kerhosta", kahdeksannen luokan tytöt hihkaisivat minulle vastaukseksi, kun kehuin heidän runonlausuntaesitystään torstain vierailuluennon alussa. Edith Södergranin ja Katri Valan runoja syvällisesti tulkittuna. Molemmat suosikkirunoilijoitani. Tytöt olivat aivan oikeassa. Tällaisia taide-elämyksiä työpäivän lomassa! On hienoa saada olla Elias-koulussa töissä.
Toisaalta en ollut aivan täysin yllättynyt esityksen onnistumisesta. Kahdeksannen luokan näytelmäkin muutama viikko aikaisemmin oli hieno. Oppilaat olivat itse käsikirjoittaneet nä'ytelmän ja harjoitelleet vain noin kuukauden verran. Esitys oli hieno! Saamme varmasti vielä kuulla näistä taiteilijoista. Vaikuttavinta molemissa näissä kahdeksannen luokan esityksissä (runonlausunta ja näytelmä) oli mielestäni se, kuinka eläytyneitä oppilaat olivat teosten sisältöön.
Vierailuluennoitsijana meillä oli Marja Suurla. Aiheena tieto- ja viestintätekniikan käyttö steinerpedagogisessa opetuksessa. Marja on kirjoittamassa väitöskirjaa aiheesta ja saimme illan aikana paljon ajateltavaa. Aihe on äärimmäisen ajankohtainen: lukiossa alkavien vieraiden kielten opetus tulevana lukuvuonna tapahtuu verkon välityksellä ja yo-kirjoitukset tehdään tietokoneilla vuonna 2016. Korkeakouluopinnoissa ja työelämässä tarvitaan monipuolisia tieto- ja viestintätekniikan taitoja. Olennaista steinerkoulun TVT-opetuksessa on mielestäni se, että toiminta on luovaa ja tarkoituksenmukaista. Steinerkoulussa onneksi ymmärretään, että tekniikka on vain väline, jonka avulla voidaan toteuttaa omaa yksilöllistä luovuutta ja itseilmaisua, tekniikka helpottaa työskentelyä, tekniikka ei koskaan ole itsetarkoitus.
Elias-koulun lukiossa olemme pohtimassa tietotekniikan monipuolista käyttöä opetuksessa. Jotkut opettajat ovat pohtimassa Fronter-oppimisalustan käyttämistä opetuksessa, joku on perustanut Facebook-ryhmän oppilailleen opetuksellisiin tarpeisiin, kevään aikana opetellaan videoneuvotteluyhteyden käyttöä opetuksessa, kouluesitelmät on helppo tehdä esim. Prezi tai Power Point -ohjelmalla, tiedonhaku on yksinkertaista vaikka omalla kännykällä, jotkut oppilaat suunnittelevat koulun sähköistä markkinointia, joku käyttää taitto-ohjelmaa ja toteuttaa koulun esitteiden ulkoasun... Tänä päivänä löytyy sopiva sovellus miltei mihin vain tarpeeseen.
Sähköinen toteutus on yksi tapa tehdä asioita. Kun tuntee tieto- ja viestintätekniikan perusperiaatteet, osaa käyttää myös tätä työkalua tarkoituksenmukaisesti ja luovasti. Joku voi löytää TVT:stä kanavan omaan itseilmaisuunsa. Rudolf Steinerin yksi perusajatuksista oli, että steinerkoulusta valmistuneet oppilaat pystyvät rakentamaan tulevaisuuden maailmaa omalla persoonallisella tavallaan. Tähän he pystyvät, koska ovat jo kouluaikanaan saaneet harjoitella todellisia asioita monipuolisesti ja erilaisilla välineillä.
Toisaalta en ollut aivan täysin yllättynyt esityksen onnistumisesta. Kahdeksannen luokan näytelmäkin muutama viikko aikaisemmin oli hieno. Oppilaat olivat itse käsikirjoittaneet nä'ytelmän ja harjoitelleet vain noin kuukauden verran. Esitys oli hieno! Saamme varmasti vielä kuulla näistä taiteilijoista. Vaikuttavinta molemissa näissä kahdeksannen luokan esityksissä (runonlausunta ja näytelmä) oli mielestäni se, kuinka eläytyneitä oppilaat olivat teosten sisältöön.
Vierailuluennoitsijana meillä oli Marja Suurla. Aiheena tieto- ja viestintätekniikan käyttö steinerpedagogisessa opetuksessa. Marja on kirjoittamassa väitöskirjaa aiheesta ja saimme illan aikana paljon ajateltavaa. Aihe on äärimmäisen ajankohtainen: lukiossa alkavien vieraiden kielten opetus tulevana lukuvuonna tapahtuu verkon välityksellä ja yo-kirjoitukset tehdään tietokoneilla vuonna 2016. Korkeakouluopinnoissa ja työelämässä tarvitaan monipuolisia tieto- ja viestintätekniikan taitoja. Olennaista steinerkoulun TVT-opetuksessa on mielestäni se, että toiminta on luovaa ja tarkoituksenmukaista. Steinerkoulussa onneksi ymmärretään, että tekniikka on vain väline, jonka avulla voidaan toteuttaa omaa yksilöllistä luovuutta ja itseilmaisua, tekniikka helpottaa työskentelyä, tekniikka ei koskaan ole itsetarkoitus.
Elias-koulun lukiossa olemme pohtimassa tietotekniikan monipuolista käyttöä opetuksessa. Jotkut opettajat ovat pohtimassa Fronter-oppimisalustan käyttämistä opetuksessa, joku on perustanut Facebook-ryhmän oppilailleen opetuksellisiin tarpeisiin, kevään aikana opetellaan videoneuvotteluyhteyden käyttöä opetuksessa, kouluesitelmät on helppo tehdä esim. Prezi tai Power Point -ohjelmalla, tiedonhaku on yksinkertaista vaikka omalla kännykällä, jotkut oppilaat suunnittelevat koulun sähköistä markkinointia, joku käyttää taitto-ohjelmaa ja toteuttaa koulun esitteiden ulkoasun... Tänä päivänä löytyy sopiva sovellus miltei mihin vain tarpeeseen.
Sähköinen toteutus on yksi tapa tehdä asioita. Kun tuntee tieto- ja viestintätekniikan perusperiaatteet, osaa käyttää myös tätä työkalua tarkoituksenmukaisesti ja luovasti. Joku voi löytää TVT:stä kanavan omaan itseilmaisuunsa. Rudolf Steinerin yksi perusajatuksista oli, että steinerkoulusta valmistuneet oppilaat pystyvät rakentamaan tulevaisuuden maailmaa omalla persoonallisella tavallaan. Tähän he pystyvät, koska ovat jo kouluaikanaan saaneet harjoitella todellisia asioita monipuolisesti ja erilaisilla välineillä.
sunnuntai 10. helmikuuta 2013
Vauhdikas viikko
Viime viikon aikana miltei meinasi tulla kiire. Kun hetkeksi hiljennyin ja otin perspektiiviä siihen, mistä kiireen tuntu oikein johtui, huomasin, että meneillään oli niin isoja asioita, että hengästytti:
1) Elias-koulun organisaatiouudistus työnohjaajamme Päivi Suokkaan johdolla
2) Steinerkoulujen rehtoreiden kokous, jossa päätimme aloittaa suomenlaajuisen yhteistyön lukion B3-kielten opetuksessa ja lukiolaisten tapaamisissa
3) Elias-koulun sivutoimipisteen perustamisen selvittely Itä-Helsinkiin
4) Elias-lukion avoimet ovet torstaina
5) Valmistelutyö tulevan maanantain Opetusministeriön vierailua varten (teemana steinerlukioiden osallistuminen yhteishakuun)
6) Alaluokkien jalkapallokerhon alkaminen
7) Opiskelijoiden ideoima Elias-lukion markkinointisuunnitelma
8) Kevään yo-kirjoitusten alkaminen
9) Sanataiteen tunti lukion ykkösten kanssa, aiheena seitsemän kuolemansyntiä
Ihan hengästyttää jo tätä kirjoittaessanikin. Viikolla tuntui siltä, että joka päivä tehdään historiaa jollain alueella.
1) Opettajainkokouksessa torstaina päätimme, että muutamme henkilökunnan organisaatiota. Muutos astuu voimaan talvilomaviikon jälkeen. Jokainen henkilökunnan jäsen tulee kuulumaan yhteen tiimiin. Tiimejä on neljä: Koulun fyysisen toimintaympäristön kehittämisestä vastaava tiimi, yhteistyötiimi, oppilasasioista vastaava tiimi sekä henkilöstöasioista vastaava tiimi. Opettajainkokousten rakennetta muutetaan siten, että joka kolmas viikko tiimit kokoontuvat kehittämään koulun käytäntöjä, joka kolmas viikko kokoontuvat luokanopettajien ja aineopettajien ryhmät pedagogisten ja opetuksellisten asioiden parissa ja joka kolmas viikko on varsinainen opettajainkokous (pedagogisen kehittämisen koordinointi ja päätökset). Joka viikko virkistäydymme yhdessä taiteellisesti tai syventävästi työskennellen. Sydämelliset kiitokset työnohjaajallemme, Päivi Suokkaalle, joka on ollut mukanamme mahdollistamassa uudistusta. Mutta on meillä uskomaton henkilökuntakin! Kaikki pureutuvat asiaan, esittävät tarkentavia kysymyksiä, ehdottavat uudistuksia ja muutoksia, innostuvat, kehittävät ja toimivat.
2) Syksystä 2013 alkaen Elias-lukiossa, kuten muissakin steinerlukioissa ympäri Suomea, voi opiskella ranskaa, espanjaa ja venäjää. Toteutamme opetuksen etäyhteistyönä videonauvottelulaitteiden välityksellä. Opiskelijat ovat omalla koulullaan, opettaja on heidän kanssaan - etäyhteyden kautta. Nykyisten ohjelmistojen ja laitteistojen avulla tämä on helposti mahdollista ja saamme steinerpedagogista opetusta sellaisissakin aineissa, joissa ei opetusryhmiä ole aikaisemmin syntynyt. Päätimme jo samassa kokouksessa viime keskiviikkona laajentaa yhteistyötä myös muihin aineisiin,
Steinerlukioiden oppilaskuntien aloitteesta aloitamme myös lukio-opiskelijoiden yhteistyön. Maaliskuussa kokoontuvat oppilaskunnat suunnittelemaan steinerlukiolaisten tempausta toukokuun viimeiselle kouluviikolle. Tänä kevänä harjoittelemme tempauksen järjestämistä pienemmällä mittakaavalla Helsingissä, Elias-koulun ympäristössä, mutta 2014 olisi tavoitteena laajentaa tempaus koskemaan kaikkia Suomen steinerlukiolaisia. Tänä keväänä mukana on Elias-koulun lisäksi ainakin kolmen muuta steinerkoulua. Ohjelmaksi on suunniteltu purjehdusta, keilausta, jalkapalloa, kaupunkisuunnistusta jne. Ruokailu nyyttäriperiaatteella Kaivopuistossa.
3) Itä-Helsingistä tuli kaksi viikkoa sitten vanhemmilta kysely, olisiko mahdollista perustaa Elias-koulun rinnakkaisluokat Itä-Helsinkiin syksyllä 2014. Sekä johtokunta että opettajakunta näytti vihreää valoa sille, että asiaa voisi alkaa selvitellä. Olemme kyselleet ja katselleet tiloja, tehneet laskelmia ja pohtineet asiaa monelta kantilta. Mitään päätöstä uuden ensimmäisen luokan perustamisesta ei ole vielä tehty, paljon on vielä selvitettävää. Mielenkiintoinen aloite kuitenkin on, sitä ei voi kiistää. Selvitystyössä pyrimme mahdollisimman hyvin ottamaan huomioon ja ennakoimaan mahdollisen oppilasmäärän, tilakysymykset, opettajien työehdot, oppimisen tukitoimet, logistiikan, ruokahuollon, siivouksen, hallinnolliset kysymykset ja ennen kaikkea rahoituksen. Osa asioista ratkeaa selkeästi ja helposti, osaan kysymyksistä on mahdotonta löytää tarkkoja vastauksia (esim. oppilasmäärä), osa vaatii laajamittaista pohdintaa ja selvitystyötä (esim. rahoitus). Muutamien viikkojen jälkeen olemme varmasti perillä siitä, kannattaako hanketta jatkaa vai ei. Elämme mielenkiintoisia aikoja!
4) Lukion avoimissa ovissa oli yleisömenestys. Ne lukion opiskelijamme, jotka olivat mukana opastamassa kävijöitä olivat täystyöllistettyjä miltei koko päivän ajan. Kiitokset mukana olleille! Yksi vierailijoista kiteytti mielestäni hyvin tunnelman avoimissa ovissa: "Teillä on täällä ihan selkeästi jotain aivan uniikkia. Olen kiertänyt monen lukion avoimissa ovissa ja täällä on juuri sitä, mitä olen lähtenyt etsimään, kykyä tehdä asiat omalla tavalla, olla yksilöllinen ja toimiva lukio, eikä mitään tusinatavaraa ja pelkkää pänttäämistä aamusta iltaan." Kaikkia kävijöitä tuntui yhdistävän se, että he arvostivat monipuolisuutta. Ja kieltämättä, miksi lukioaikana ei voisi myös ehtiä elämään? Olla yhdessä mukavien luokkatovereiden kanssa, joihin on aikaa ja mahdollisuuksia tutustua kunnolla luokallisessa systeemissä, saada aikaiseksi myös jotain konkreettista (koruja, veistoksia, taideteoksia, matkakertomuksia, hyviä muistoja...), eikä vain päntätä lukuaineita tyylillä kirja / kurssi.
5) Steinerlukiot mukaan yhteishakuun vai ei? Tätä olemme pohtineet yhdessä Helsingin Rudolf Steiner -koulun ja Vantaan seudun steinerkoulun kanssa tänä keväänä. Maanantaina olemme menossa Opetusministeriön juttusille aiheesta. Meillä on kolme vaihtoehtoa esitettävänä ministeriössä: a) Emme osallistu lainkaan yhteishakuun, pysymme nykyisessä systeemissä. Hankaluutena on se, että Opintopolku- ja yhteishakusysteemiä ollaan kehittämässä koskemaan koko elinikäistä opiskelua. Kaikkiin opiskelupaikkoihin esikoulusta vanhusten työpajoihin haetaan tämän Opintopolku.fi -systeemin kautta, mutta siis vaihtoehto a:ssa ei steinerkouluihin. b) Menemme kokonaisuudessa mukaan yhteishakuun, kaikki opiskelijat - myös omat 9-luokkalaisemme - hakevat lukioomme yhteishaussa. Tässä hankaluutena on se, että steinerkoulut ovat 12-vuotinen kokonaisuus. Mitään hakuja ei ensimmäisen luokan haun jälkeen pitäisi olla, vaan opiskelijat saisivat rauhassa keskittyä opintoihinsa.
Vaihtoehto c) olisi se, että steinerkoulunsa ensimmäiseltä luokalta aloittaneet opiskelijat voisivat jatkaa 12-vuotista steinerkoulua lukion loppuun, kun taas muualta steinerlukioon haluavat voisivat hakea yhteishaussa vapaana oleville lukiopaikoille. Tässä vaihtoehdossa hankaluutena voivat olla tasapuolisuuden vaatimukset. Onko tämä reilua? Steinerkouluun haluavan pitäisi ymmärtää hakea jo ensimmäiselle luokalle, eikä vasta lukioon. Katsotaan maanantaina, mitä ministeriössä ovat mieltä näistä vaihtoehdoista. Ehkä keksimme yhdessä jonkin neljännen vaihtoehdon.
6) Seitsemännen luokan pojat, Onni ja Matias, aloittavat jalkapallokerhon alaluokkien kiinnostuneille oppilaille tulevana maanantaina. Innokkaita kerholaisia on ilmoittautunut mukaan useita. On hienoa, että omat opiskelijamme toimivat kerhon vetäjinä. Osaamista ja ammattitaitoa koulussa on vaikka mihin, mutta yllättävän harvoin sitä hyödynnetään. Toivottavasti tällaisesta yhteistyöstä tulisi yksi Elias-koulun käytännöistä!
7) Lukion opiskelijat, Valtteri, Ella ja Kaisla ovat kehittämässä Elias-lukion markkinointiin laajamittaista lisäystä. Luvassa on Facebook-ilmoituksia, flayereita, tempauksia jne. Markkinoijat pääsivät jo avoimissa ovissa näyttämään taitojaan suullisesti. Näytti siltä, että he ovat löytäneet ne avainteemat, joita meidän kannattaakin korostaa, sillä kävijät olivat tyytyväisen oloisia. Heillä on ideoita koulun logosta ja nimestä lähtien koko yleisilmeen uudistamiseen saakka. Koulun logoa ollaan jo uudistamassa ammattilaisten voimin, koska nykyaikaisen logon täytyy tolla täysin ammattimaisesti suunniteltu, jotta se taipuisi kaikkiin sähköisiin yms. markkinointivaatimuksiin. Me muut olemme makutuomareina ja ideoijina innokkaasti mukana. Hienoa, että lukiolaiset ovat aktiivisesti mukana kehittämistyössä!
8) Ylioppilaskirjoitukset alkoivat perjantaina äidinkielen tekstitaidon kokeella. Aiheena tehtävissä oli raha ja itaruus. Tehtävät vaikuttivat näennäisesti helpoilta ja selkeiltä, mutta kun niihin paneutui, huomasi, että ne vaativat aikamoista pohdintaa. Joitain abiturientteja häiritsi aikamoinen flunssa, mutta suurin osa oli suoritukseensa tyytyväisiä. Maanantaina jatketaan ruotsin kuullun ymmärtämisen kokeella, tiistaina A-kielet ja keskiviikkona B3-kielet. Sitten penkkarit ja lukuloma!
9) Perjantai-iltapäivänä sain vielä aihetta ihasteluun, kun olin 10. luokassa sijaisena sanataiteen jaksotunnilla. Tehtävänä oli kirjoittaa tutkielma yhdestä kuolemansynnistä jonkun todellisen tai fiktiivisen henkilön näkökulmasta. Ryhmissä luettiin tekstit läpi ja valittiin yksi esitettäväksi koko luokalle. Esitetyt tekstit olivat upeita! Kaikki erilaisia, yksilöllisiä, ajankohtaisia, syvällisiä, kaunokirjallisia ja mielenkiintoisia. Ei mitään kliseistä, kaavoihin kangistunutta jargonia. Sain ajateltavaa koko viikonlopuksi. 10-luokkalaiset olivat löytäneet ulkoisten ilmenemismuotojen taustalta perimmäisiä syitä siihen, mistä kateus, ylensyönti, viha, ahneus, laiskuus, ylpeys ja himo nuorten elämässä voisivat johtua.
Meidän täytyy ehdottomasti keksiä joku foorumi, jossa näitä tekstejä voitaisiin julkaista (kotisivut, koulun lehti, koulun facebook-sivut...??). Kierrellessäni luokassa oppitunnin aikana ja lukiessani olan yli niitä muitakin tekstejä, joita ei ääneen luettaviksi valittu, tajusin, että esitettävää olisi ollut enemmänkin. Seula oli kova. Joku taisi vain olla niin kaino, ettei halunnut omaa tuotostaan esitettäväksi kaikille, vaikka teksti olisi kelvannut mihin tahansa julkaisuun.
1) Elias-koulun organisaatiouudistus työnohjaajamme Päivi Suokkaan johdolla
2) Steinerkoulujen rehtoreiden kokous, jossa päätimme aloittaa suomenlaajuisen yhteistyön lukion B3-kielten opetuksessa ja lukiolaisten tapaamisissa
3) Elias-koulun sivutoimipisteen perustamisen selvittely Itä-Helsinkiin
4) Elias-lukion avoimet ovet torstaina
5) Valmistelutyö tulevan maanantain Opetusministeriön vierailua varten (teemana steinerlukioiden osallistuminen yhteishakuun)
6) Alaluokkien jalkapallokerhon alkaminen
7) Opiskelijoiden ideoima Elias-lukion markkinointisuunnitelma
8) Kevään yo-kirjoitusten alkaminen
9) Sanataiteen tunti lukion ykkösten kanssa, aiheena seitsemän kuolemansyntiä
Ihan hengästyttää jo tätä kirjoittaessanikin. Viikolla tuntui siltä, että joka päivä tehdään historiaa jollain alueella.
1) Opettajainkokouksessa torstaina päätimme, että muutamme henkilökunnan organisaatiota. Muutos astuu voimaan talvilomaviikon jälkeen. Jokainen henkilökunnan jäsen tulee kuulumaan yhteen tiimiin. Tiimejä on neljä: Koulun fyysisen toimintaympäristön kehittämisestä vastaava tiimi, yhteistyötiimi, oppilasasioista vastaava tiimi sekä henkilöstöasioista vastaava tiimi. Opettajainkokousten rakennetta muutetaan siten, että joka kolmas viikko tiimit kokoontuvat kehittämään koulun käytäntöjä, joka kolmas viikko kokoontuvat luokanopettajien ja aineopettajien ryhmät pedagogisten ja opetuksellisten asioiden parissa ja joka kolmas viikko on varsinainen opettajainkokous (pedagogisen kehittämisen koordinointi ja päätökset). Joka viikko virkistäydymme yhdessä taiteellisesti tai syventävästi työskennellen. Sydämelliset kiitokset työnohjaajallemme, Päivi Suokkaalle, joka on ollut mukanamme mahdollistamassa uudistusta. Mutta on meillä uskomaton henkilökuntakin! Kaikki pureutuvat asiaan, esittävät tarkentavia kysymyksiä, ehdottavat uudistuksia ja muutoksia, innostuvat, kehittävät ja toimivat.
2) Syksystä 2013 alkaen Elias-lukiossa, kuten muissakin steinerlukioissa ympäri Suomea, voi opiskella ranskaa, espanjaa ja venäjää. Toteutamme opetuksen etäyhteistyönä videonauvottelulaitteiden välityksellä. Opiskelijat ovat omalla koulullaan, opettaja on heidän kanssaan - etäyhteyden kautta. Nykyisten ohjelmistojen ja laitteistojen avulla tämä on helposti mahdollista ja saamme steinerpedagogista opetusta sellaisissakin aineissa, joissa ei opetusryhmiä ole aikaisemmin syntynyt. Päätimme jo samassa kokouksessa viime keskiviikkona laajentaa yhteistyötä myös muihin aineisiin,
Steinerlukioiden oppilaskuntien aloitteesta aloitamme myös lukio-opiskelijoiden yhteistyön. Maaliskuussa kokoontuvat oppilaskunnat suunnittelemaan steinerlukiolaisten tempausta toukokuun viimeiselle kouluviikolle. Tänä kevänä harjoittelemme tempauksen järjestämistä pienemmällä mittakaavalla Helsingissä, Elias-koulun ympäristössä, mutta 2014 olisi tavoitteena laajentaa tempaus koskemaan kaikkia Suomen steinerlukiolaisia. Tänä keväänä mukana on Elias-koulun lisäksi ainakin kolmen muuta steinerkoulua. Ohjelmaksi on suunniteltu purjehdusta, keilausta, jalkapalloa, kaupunkisuunnistusta jne. Ruokailu nyyttäriperiaatteella Kaivopuistossa.
3) Itä-Helsingistä tuli kaksi viikkoa sitten vanhemmilta kysely, olisiko mahdollista perustaa Elias-koulun rinnakkaisluokat Itä-Helsinkiin syksyllä 2014. Sekä johtokunta että opettajakunta näytti vihreää valoa sille, että asiaa voisi alkaa selvitellä. Olemme kyselleet ja katselleet tiloja, tehneet laskelmia ja pohtineet asiaa monelta kantilta. Mitään päätöstä uuden ensimmäisen luokan perustamisesta ei ole vielä tehty, paljon on vielä selvitettävää. Mielenkiintoinen aloite kuitenkin on, sitä ei voi kiistää. Selvitystyössä pyrimme mahdollisimman hyvin ottamaan huomioon ja ennakoimaan mahdollisen oppilasmäärän, tilakysymykset, opettajien työehdot, oppimisen tukitoimet, logistiikan, ruokahuollon, siivouksen, hallinnolliset kysymykset ja ennen kaikkea rahoituksen. Osa asioista ratkeaa selkeästi ja helposti, osaan kysymyksistä on mahdotonta löytää tarkkoja vastauksia (esim. oppilasmäärä), osa vaatii laajamittaista pohdintaa ja selvitystyötä (esim. rahoitus). Muutamien viikkojen jälkeen olemme varmasti perillä siitä, kannattaako hanketta jatkaa vai ei. Elämme mielenkiintoisia aikoja!
4) Lukion avoimissa ovissa oli yleisömenestys. Ne lukion opiskelijamme, jotka olivat mukana opastamassa kävijöitä olivat täystyöllistettyjä miltei koko päivän ajan. Kiitokset mukana olleille! Yksi vierailijoista kiteytti mielestäni hyvin tunnelman avoimissa ovissa: "Teillä on täällä ihan selkeästi jotain aivan uniikkia. Olen kiertänyt monen lukion avoimissa ovissa ja täällä on juuri sitä, mitä olen lähtenyt etsimään, kykyä tehdä asiat omalla tavalla, olla yksilöllinen ja toimiva lukio, eikä mitään tusinatavaraa ja pelkkää pänttäämistä aamusta iltaan." Kaikkia kävijöitä tuntui yhdistävän se, että he arvostivat monipuolisuutta. Ja kieltämättä, miksi lukioaikana ei voisi myös ehtiä elämään? Olla yhdessä mukavien luokkatovereiden kanssa, joihin on aikaa ja mahdollisuuksia tutustua kunnolla luokallisessa systeemissä, saada aikaiseksi myös jotain konkreettista (koruja, veistoksia, taideteoksia, matkakertomuksia, hyviä muistoja...), eikä vain päntätä lukuaineita tyylillä kirja / kurssi.
5) Steinerlukiot mukaan yhteishakuun vai ei? Tätä olemme pohtineet yhdessä Helsingin Rudolf Steiner -koulun ja Vantaan seudun steinerkoulun kanssa tänä keväänä. Maanantaina olemme menossa Opetusministeriön juttusille aiheesta. Meillä on kolme vaihtoehtoa esitettävänä ministeriössä: a) Emme osallistu lainkaan yhteishakuun, pysymme nykyisessä systeemissä. Hankaluutena on se, että Opintopolku- ja yhteishakusysteemiä ollaan kehittämässä koskemaan koko elinikäistä opiskelua. Kaikkiin opiskelupaikkoihin esikoulusta vanhusten työpajoihin haetaan tämän Opintopolku.fi -systeemin kautta, mutta siis vaihtoehto a:ssa ei steinerkouluihin. b) Menemme kokonaisuudessa mukaan yhteishakuun, kaikki opiskelijat - myös omat 9-luokkalaisemme - hakevat lukioomme yhteishaussa. Tässä hankaluutena on se, että steinerkoulut ovat 12-vuotinen kokonaisuus. Mitään hakuja ei ensimmäisen luokan haun jälkeen pitäisi olla, vaan opiskelijat saisivat rauhassa keskittyä opintoihinsa.
Vaihtoehto c) olisi se, että steinerkoulunsa ensimmäiseltä luokalta aloittaneet opiskelijat voisivat jatkaa 12-vuotista steinerkoulua lukion loppuun, kun taas muualta steinerlukioon haluavat voisivat hakea yhteishaussa vapaana oleville lukiopaikoille. Tässä vaihtoehdossa hankaluutena voivat olla tasapuolisuuden vaatimukset. Onko tämä reilua? Steinerkouluun haluavan pitäisi ymmärtää hakea jo ensimmäiselle luokalle, eikä vasta lukioon. Katsotaan maanantaina, mitä ministeriössä ovat mieltä näistä vaihtoehdoista. Ehkä keksimme yhdessä jonkin neljännen vaihtoehdon.
6) Seitsemännen luokan pojat, Onni ja Matias, aloittavat jalkapallokerhon alaluokkien kiinnostuneille oppilaille tulevana maanantaina. Innokkaita kerholaisia on ilmoittautunut mukaan useita. On hienoa, että omat opiskelijamme toimivat kerhon vetäjinä. Osaamista ja ammattitaitoa koulussa on vaikka mihin, mutta yllättävän harvoin sitä hyödynnetään. Toivottavasti tällaisesta yhteistyöstä tulisi yksi Elias-koulun käytännöistä!
7) Lukion opiskelijat, Valtteri, Ella ja Kaisla ovat kehittämässä Elias-lukion markkinointiin laajamittaista lisäystä. Luvassa on Facebook-ilmoituksia, flayereita, tempauksia jne. Markkinoijat pääsivät jo avoimissa ovissa näyttämään taitojaan suullisesti. Näytti siltä, että he ovat löytäneet ne avainteemat, joita meidän kannattaakin korostaa, sillä kävijät olivat tyytyväisen oloisia. Heillä on ideoita koulun logosta ja nimestä lähtien koko yleisilmeen uudistamiseen saakka. Koulun logoa ollaan jo uudistamassa ammattilaisten voimin, koska nykyaikaisen logon täytyy tolla täysin ammattimaisesti suunniteltu, jotta se taipuisi kaikkiin sähköisiin yms. markkinointivaatimuksiin. Me muut olemme makutuomareina ja ideoijina innokkaasti mukana. Hienoa, että lukiolaiset ovat aktiivisesti mukana kehittämistyössä!
8) Ylioppilaskirjoitukset alkoivat perjantaina äidinkielen tekstitaidon kokeella. Aiheena tehtävissä oli raha ja itaruus. Tehtävät vaikuttivat näennäisesti helpoilta ja selkeiltä, mutta kun niihin paneutui, huomasi, että ne vaativat aikamoista pohdintaa. Joitain abiturientteja häiritsi aikamoinen flunssa, mutta suurin osa oli suoritukseensa tyytyväisiä. Maanantaina jatketaan ruotsin kuullun ymmärtämisen kokeella, tiistaina A-kielet ja keskiviikkona B3-kielet. Sitten penkkarit ja lukuloma!
9) Perjantai-iltapäivänä sain vielä aihetta ihasteluun, kun olin 10. luokassa sijaisena sanataiteen jaksotunnilla. Tehtävänä oli kirjoittaa tutkielma yhdestä kuolemansynnistä jonkun todellisen tai fiktiivisen henkilön näkökulmasta. Ryhmissä luettiin tekstit läpi ja valittiin yksi esitettäväksi koko luokalle. Esitetyt tekstit olivat upeita! Kaikki erilaisia, yksilöllisiä, ajankohtaisia, syvällisiä, kaunokirjallisia ja mielenkiintoisia. Ei mitään kliseistä, kaavoihin kangistunutta jargonia. Sain ajateltavaa koko viikonlopuksi. 10-luokkalaiset olivat löytäneet ulkoisten ilmenemismuotojen taustalta perimmäisiä syitä siihen, mistä kateus, ylensyönti, viha, ahneus, laiskuus, ylpeys ja himo nuorten elämässä voisivat johtua.
Meidän täytyy ehdottomasti keksiä joku foorumi, jossa näitä tekstejä voitaisiin julkaista (kotisivut, koulun lehti, koulun facebook-sivut...??). Kierrellessäni luokassa oppitunnin aikana ja lukiessani olan yli niitä muitakin tekstejä, joita ei ääneen luettaviksi valittu, tajusin, että esitettävää olisi ollut enemmänkin. Seula oli kova. Joku taisi vain olla niin kaino, ettei halunnut omaa tuotostaan esitettäväksi kaikille, vaikka teksti olisi kelvannut mihin tahansa julkaisuun.
sunnuntai 3. helmikuuta 2013
Ryhmäjakoja ruotsin kielen opettamisessa
Ruotsin kielen opetuksessa olemme Elina Laakkosen kanssa kokeilleet erilaisia ryhmäjakoja parhaiden oppimistulosten saavuttamiseksi viime syksyn ja alkaneen kevään aikana. Nyt tuntuu siltä, että olemme löytäneet Elias-kouluun sopivan mallin: Ryhmät jaetaan tarpeen mukaan samanaikaisopetukseen Elinalle ja minulle. Elina opettaa pääryhmää kotiluokassa ja minä otan pienemmän ryhmän toiseen tilaan. Pienryhmässä käydään läpi esim. kokeeseen tulevia asoita tai kerrataan sanastoa ja rakenteita tai muodostetaan kokonaisuuksia kieliopista ja harjoitellaan niitä.
Pienessä ryhmässä joutuu olemaan koko ajan äänessä, ei pääse ajautumaan omiin ajatuksiinsa ja oppimista tapahtuu miltei vääjäämättä. Samalla toisessa ryhmässä voidaan keskittyä toisiin asioihin. Vaikeutena on löytää Elinan kanssa yhteistä aikaa hioa suunnitelmat yhteen, mutta eiköhän tuokin ehditä tehdä kevään aikana. Tärkeää on löytää jokaisen opiskelijan oma tyyli ja oma motivaatio oppimiseen.
Perusasteella olemme pienryhmissä käyneet läpi samoja asioita kuin Elinankin ryhmissä, mutta keskustellen ja pohtien. Lukiossa olemme kerranneet kielioppia kokonaisuudessaan ja tehneet kielioppiavaimet, joiden avulla pitäisi pystyä kirjoittamaan virheettömämmin. Nyt vain on ongelmana se, että kielioppiavaimen käyttö kokeissa ei kaikkien mielestä tunnukaan oikeudenmukaiselta. Ei kai auta muu kuin opetella avaimen käyttö ulkoa. Pitäisi jostain löytää aikaa harjoitusmateriaalin tekemiseen. Jotain vanhaa materiaalia minulla on, mutta tuntuu siltä, että jokainen ryhmä on erilainen, eikä vanhat harjoitukset juuri näille ryhmille sovi.
Kaiken kaikkiaan olen ollut positiivisesti yllättynyt, miten paljon oppilaat jo entuudestaan osaavat. Joissain kouluissa olen joutunut aloittamaan ruotsin tukiopetuksen siitä, että substantiivi on asiasana tai että ruotsin kieli rakentuu eri tavalla kuin suomen kieli. "Talo" ei ole talo ruotsin kielellä vaan "ett hus".
Elias-koulussa olemme päässeet suoraan opiskelemaan ja hauskaa on ollut!
Pienessä ryhmässä joutuu olemaan koko ajan äänessä, ei pääse ajautumaan omiin ajatuksiinsa ja oppimista tapahtuu miltei vääjäämättä. Samalla toisessa ryhmässä voidaan keskittyä toisiin asioihin. Vaikeutena on löytää Elinan kanssa yhteistä aikaa hioa suunnitelmat yhteen, mutta eiköhän tuokin ehditä tehdä kevään aikana. Tärkeää on löytää jokaisen opiskelijan oma tyyli ja oma motivaatio oppimiseen.
Perusasteella olemme pienryhmissä käyneet läpi samoja asioita kuin Elinankin ryhmissä, mutta keskustellen ja pohtien. Lukiossa olemme kerranneet kielioppia kokonaisuudessaan ja tehneet kielioppiavaimet, joiden avulla pitäisi pystyä kirjoittamaan virheettömämmin. Nyt vain on ongelmana se, että kielioppiavaimen käyttö kokeissa ei kaikkien mielestä tunnukaan oikeudenmukaiselta. Ei kai auta muu kuin opetella avaimen käyttö ulkoa. Pitäisi jostain löytää aikaa harjoitusmateriaalin tekemiseen. Jotain vanhaa materiaalia minulla on, mutta tuntuu siltä, että jokainen ryhmä on erilainen, eikä vanhat harjoitukset juuri näille ryhmille sovi.
Kaiken kaikkiaan olen ollut positiivisesti yllättynyt, miten paljon oppilaat jo entuudestaan osaavat. Joissain kouluissa olen joutunut aloittamaan ruotsin tukiopetuksen siitä, että substantiivi on asiasana tai että ruotsin kieli rakentuu eri tavalla kuin suomen kieli. "Talo" ei ole talo ruotsin kielellä vaan "ett hus".
Elias-koulussa olemme päässeet suoraan opiskelemaan ja hauskaa on ollut!
Syventävää työskentelyä
Torstaina 31.1.2013 kuulimme opettajainkokouksessa Jouni Kokon alustuksen Rudolf Steinerin Vapauden filosofia -teoksesta. Alustus herätti heti vilkasta keskustelua ja päätimme jatkaa yhteisiä pohdintojamme tulevissakin opettajainkokouksissa. Ajattelin kirjoittaa tähän blogiin muutamia esille nousseita mielenkiintoisia näkökulmia, jota saa vapaasti kommentoida ja täydentää. Lisään sitten aina tähän perään jatkoa, kunhan pääsemme opettajainkokousten keskusteluissamme eteenpäin.
Materialistinen maailmankäsitys vs. vapaa maailmankäsitys
Jos materialistisesta maailmankuvasta käsin lähtee tekemään tiedettä induktiivisten (tai deduktiivisten) menetelmien avulla, päätyy aina väistämättä materialistiseen lopputulokseen. Vapaa ajattelu, joka huomioi myös pehmeät arvot, kuten tunteet, empatian, eettisyyden ja esteettisyyden, voi sen sijaan saada aikaan kokonaisvaltaista kehitystä ilman lieveilmiöitä.
Jos rakkaus ymmärretään vain kemiallisten reaktioiden ilmentymäksi, jää jotain olennaista itse ilmiöstä ymmärtämättä. Kuka haluaisi omia lapsiaan kasvatettavan vain kemiallisista, hermostollisista ja fyysisistä lähtökohdista käsin?
Keskustelussamme ihmeteltiin, miten luonnontieteilijät voivat nojautua tällaiseen vapaaseen, pehmeisiin arvioihin perustuvaan maailmankäsitykseen. Mielestäni pitäisi vain osata erottaa ne asiat, jotka ovat kvantitatiivisesti mitattavissa ja ne, joiden kohdalla pitää myös huomioida kvalitatiiviset, ns. pehmeät arvot. Eri tasoilla olevia asioita mitataan ja tutkitaan eri menetelmin. Esim. lasten kasvatuksessa on olennaista käyttää hyväksi empatiaa, tunteita, kokemusta, intuitiota, rohkeutta kokeilla, luottamusta kehittyvään ihmiseen, ihmiseen, joka voi yllättää, kunhan hänelle annetaan mahdollisuus siihen!
Materialistinen maailmankäsitys vs. vapaa maailmankäsitys
Jos materialistisesta maailmankuvasta käsin lähtee tekemään tiedettä induktiivisten (tai deduktiivisten) menetelmien avulla, päätyy aina väistämättä materialistiseen lopputulokseen. Vapaa ajattelu, joka huomioi myös pehmeät arvot, kuten tunteet, empatian, eettisyyden ja esteettisyyden, voi sen sijaan saada aikaan kokonaisvaltaista kehitystä ilman lieveilmiöitä.
Jos rakkaus ymmärretään vain kemiallisten reaktioiden ilmentymäksi, jää jotain olennaista itse ilmiöstä ymmärtämättä. Kuka haluaisi omia lapsiaan kasvatettavan vain kemiallisista, hermostollisista ja fyysisistä lähtökohdista käsin?
Keskustelussamme ihmeteltiin, miten luonnontieteilijät voivat nojautua tällaiseen vapaaseen, pehmeisiin arvioihin perustuvaan maailmankäsitykseen. Mielestäni pitäisi vain osata erottaa ne asiat, jotka ovat kvantitatiivisesti mitattavissa ja ne, joiden kohdalla pitää myös huomioida kvalitatiiviset, ns. pehmeät arvot. Eri tasoilla olevia asioita mitataan ja tutkitaan eri menetelmin. Esim. lasten kasvatuksessa on olennaista käyttää hyväksi empatiaa, tunteita, kokemusta, intuitiota, rohkeutta kokeilla, luottamusta kehittyvään ihmiseen, ihmiseen, joka voi yllättää, kunhan hänelle annetaan mahdollisuus siihen!
keskiviikko 23. tammikuuta 2013
Tiesitkö tämän Elias-koulusta?
Tulevan ensimmäisen luokan vanhempien seminaarissa 19.1 kuuntelin innostuneena, kun kokeneet ja koulutetut kollegani kertoivat Elias-koulusta.
Elias-koulun nimi tulee koulun ensimmäisen oppilaan nimestä. Myöhemmin koulun nimi on yhdistetty myös esim. Elias Lönnrotin nimeen. (Pirkko Liimatainen, erityisopettaja)
Elias-koulun ja peruskoulun arvoperustat ovat täysin vastakkaiset: Vallitseva ihmiskäsitys on hyvin materialistinen; nykyihminen ymmärretään yksinomaan fyysisyytensä kautta, ihminen on lihaksia, verisuonia, hermoratoja ja kemiallisia reaktioita. Elias-koulussa jokainen ihminen on ainutlaatuinen kokonaisuutensa, jokainen meistä on paljon enemmän kuin osiensa summa. Tahto, tunne ja ajattelu ovat kaikessa inhimilllisessä toiminnassa ensisijaisia. Oppimisessa on kyse henkisestä prosessista. Tämä uskomattoman hieno 3D-todellisuus tuodaan oppilaille esille kaikessa kauneudessaan mahdollisimman monipuolisesti ja syvällisesti. (Jouni Kokko, 1. luokan opettaja)
Kaksi vierasta kieltä alkaa heti ensimmäiseltä luokalta. Näin käytetään hyväksi lasten luontainen kyky oppia jäljittelemällä. Kirjoja ei ole alaluokilla lainkaan, vaan opetus on kielikylpyopetuksen kaltaista. Tutustumalla uuteen vieraaseen kulttuuriin ja kieleen, tutustuu samalla uudenlaiseen ajatteluun ja tapaan hahmottaa maailmaa. (Elina Laukkonen, ruotsin opettaja)
Iltapäiväkerhossa lapset toivovat miltei yksinomaan saavansa leikkiä vapaasti, ilman ohjausta. Tätä tuetaan kerhossa kaikin tavoin. (Tytti Nuorlehto, iltapäiväkerhon vetäjä)
Tällä viikolla esitettävä kahdeksannen luokan näytelmä on tehty improvisaatioharjoitusten ja koko luokan yhteisen panoksen voimin, mitään valmista käsikirjoitusta ei ole ollut.(Anna Räsänen, nykyisen 8. luokan ja tulevan ensimmäisen luokan luokanopettaja)
Jo kolmannen luokan muotopiirustus, esim. ristikkäispeilaus, on yllättävän hankalaa meille aikuisille. (Pirkko Liimatainen teetti seminaariyleisöllä muotopiirustusharjoituksia)
Kynnys koulupsykologille menemiseen on hyvin matala. Oppilaat sanovat menevänsä Saanalle. Harva puhuu koulupsykologista. Saanan kanssa voi käydä juttelemassa ihan mistä vain itseä askarruttavasta asiasta. Kunhan vain koputtaa oveen. (Koulupsykologi Saana Hirvas aloitti työt n. vuoden tauon jälkeen 1.1.2013)
Lämpimät kiitokset kaikille vanhemmille hyvistä kysymyksistä ja aktiivisuudesta seminaarissamme!
Elias-koulun nimi tulee koulun ensimmäisen oppilaan nimestä. Myöhemmin koulun nimi on yhdistetty myös esim. Elias Lönnrotin nimeen. (Pirkko Liimatainen, erityisopettaja)
Elias-koulun ja peruskoulun arvoperustat ovat täysin vastakkaiset: Vallitseva ihmiskäsitys on hyvin materialistinen; nykyihminen ymmärretään yksinomaan fyysisyytensä kautta, ihminen on lihaksia, verisuonia, hermoratoja ja kemiallisia reaktioita. Elias-koulussa jokainen ihminen on ainutlaatuinen kokonaisuutensa, jokainen meistä on paljon enemmän kuin osiensa summa. Tahto, tunne ja ajattelu ovat kaikessa inhimilllisessä toiminnassa ensisijaisia. Oppimisessa on kyse henkisestä prosessista. Tämä uskomattoman hieno 3D-todellisuus tuodaan oppilaille esille kaikessa kauneudessaan mahdollisimman monipuolisesti ja syvällisesti. (Jouni Kokko, 1. luokan opettaja)
Kaksi vierasta kieltä alkaa heti ensimmäiseltä luokalta. Näin käytetään hyväksi lasten luontainen kyky oppia jäljittelemällä. Kirjoja ei ole alaluokilla lainkaan, vaan opetus on kielikylpyopetuksen kaltaista. Tutustumalla uuteen vieraaseen kulttuuriin ja kieleen, tutustuu samalla uudenlaiseen ajatteluun ja tapaan hahmottaa maailmaa. (Elina Laukkonen, ruotsin opettaja)
Iltapäiväkerhossa lapset toivovat miltei yksinomaan saavansa leikkiä vapaasti, ilman ohjausta. Tätä tuetaan kerhossa kaikin tavoin. (Tytti Nuorlehto, iltapäiväkerhon vetäjä)
Tällä viikolla esitettävä kahdeksannen luokan näytelmä on tehty improvisaatioharjoitusten ja koko luokan yhteisen panoksen voimin, mitään valmista käsikirjoitusta ei ole ollut.(Anna Räsänen, nykyisen 8. luokan ja tulevan ensimmäisen luokan luokanopettaja)
Jo kolmannen luokan muotopiirustus, esim. ristikkäispeilaus, on yllättävän hankalaa meille aikuisille. (Pirkko Liimatainen teetti seminaariyleisöllä muotopiirustusharjoituksia)
Kynnys koulupsykologille menemiseen on hyvin matala. Oppilaat sanovat menevänsä Saanalle. Harva puhuu koulupsykologista. Saanan kanssa voi käydä juttelemassa ihan mistä vain itseä askarruttavasta asiasta. Kunhan vain koputtaa oveen. (Koulupsykologi Saana Hirvas aloitti työt n. vuoden tauon jälkeen 1.1.2013)
Lämpimät kiitokset kaikille vanhemmille hyvistä kysymyksistä ja aktiivisuudesta seminaarissamme!
tiistai 15. tammikuuta 2013
Happy New Year, happy New Year...
(otsikko tarkoitettu luettavaksi laulaen)
Omituista, mutta olin jo oikein odottanut töiden alkua. Mutta olinhan pitänytkin pidennetyn joululoman ja käynyt Kap Verdellä vaeltamassa. 250 kilometrín vaelluksen jälkeen on mukava tulla töihin lepäämään, vaikka siellä onkin odottamassa paljon kasautuneita töitä viikon ajalta.
Mitäs kiireitä sitä onkaan odottamassa? Tässä hieman alkua muistilistastani työpöydälläni puhtaaksikirjoitettuna:
Avoimet ovet 17.1. ja 7.2.
Lukion opas, Elias-koulun opas, opettajien opas ilmestymässä ihan pian
Organisaatiouudistus (henkilökunnan työryhmät ja työnjako)
Elias-koulun arvot ja strategia: pohdinnat ja keskustelut oppilaiden, opettajien ja huoltajien kanssa
Steinerkoulujen rehtoreiden tapaaminen Elias-koululla 6.2.
Prosessikuvaukset koulun käytännöistä
Perusasteen opetussuunnitelman päivittäminen
Oppilasvaihdon järjestelyt Saksaan, Ranskaan, Englantiin ja Japaniin
Neuvottelut erityiskursseista lukiolaisille keväällä 2013 : Itsepuolustuskurssi, purjehduskurssi, jne.
Tuleva 1. luokka: tapaamiset ja haastattelut
Yhteishaku
Yo-kirjoitukset
Suomen steinerkoulujen välinen etäyhteistyö B3-kielissä
Kouluruokailuvaihtoehtojen selvittäminen
Tulevan lukuvuoden työjärjestykset ja toimintasuunnitelmien aloittaminen
Oppilasasiat ja muut päivittäishommat
jne.
Todellisuudessa muistilistani on kierreselkäinen vihko, joka on jo miltei täynnä kaikkia hyviä kehittämisideoita ja suunnitelmia, joita on noussut esille keskusteluissa oppilaiden, huoltajien ja koulun henkilökunnan kanssa sekä yhteistyökuvioissa muiden koulujen ja toimijoiden kanssa.
Jotkut asiat väkisinkin painuvat hieman taka-alalle, mutta minulla on systeemi, jonka avulla ne eivät pääse täysin hautautumaan. Käytän erivärisiä päälleviivauskyniä, joilla on tietty kiireellisyysmerkitys. Kun joku muistiinpano alkaa saada hälyttävän punaista väriä laimeampien värimerkintöjen jälkeen, joku sisäinen kelloni alkaa vaatia homman tekemistä, enkä saa rauhaa, ellei jotain ala tapahtua.
Sain palautetta syksyn viimeisessä arviointikokouksessa, että pitäisi enemmän vain delegoida, joten kannattaa olla varuillaan, milloin "nakki napsahtaa". Nyt alkaa jo tuntua siltä, että syksyn aikana on saanut sen verran kokonaiskuvaa, että delegointi on mahdollista.
Yhteistyö on aina poikaa!
Omituista, mutta olin jo oikein odottanut töiden alkua. Mutta olinhan pitänytkin pidennetyn joululoman ja käynyt Kap Verdellä vaeltamassa. 250 kilometrín vaelluksen jälkeen on mukava tulla töihin lepäämään, vaikka siellä onkin odottamassa paljon kasautuneita töitä viikon ajalta.
Mitäs kiireitä sitä onkaan odottamassa? Tässä hieman alkua muistilistastani työpöydälläni puhtaaksikirjoitettuna:
Avoimet ovet 17.1. ja 7.2.
Lukion opas, Elias-koulun opas, opettajien opas ilmestymässä ihan pian
Organisaatiouudistus (henkilökunnan työryhmät ja työnjako)
Elias-koulun arvot ja strategia: pohdinnat ja keskustelut oppilaiden, opettajien ja huoltajien kanssa
Steinerkoulujen rehtoreiden tapaaminen Elias-koululla 6.2.
Prosessikuvaukset koulun käytännöistä
Perusasteen opetussuunnitelman päivittäminen
Oppilasvaihdon järjestelyt Saksaan, Ranskaan, Englantiin ja Japaniin
Neuvottelut erityiskursseista lukiolaisille keväällä 2013 : Itsepuolustuskurssi, purjehduskurssi, jne.
Tuleva 1. luokka: tapaamiset ja haastattelut
Yhteishaku
Yo-kirjoitukset
Suomen steinerkoulujen välinen etäyhteistyö B3-kielissä
Kouluruokailuvaihtoehtojen selvittäminen
Tulevan lukuvuoden työjärjestykset ja toimintasuunnitelmien aloittaminen
Oppilasasiat ja muut päivittäishommat
jne.
Todellisuudessa muistilistani on kierreselkäinen vihko, joka on jo miltei täynnä kaikkia hyviä kehittämisideoita ja suunnitelmia, joita on noussut esille keskusteluissa oppilaiden, huoltajien ja koulun henkilökunnan kanssa sekä yhteistyökuvioissa muiden koulujen ja toimijoiden kanssa.
Jotkut asiat väkisinkin painuvat hieman taka-alalle, mutta minulla on systeemi, jonka avulla ne eivät pääse täysin hautautumaan. Käytän erivärisiä päälleviivauskyniä, joilla on tietty kiireellisyysmerkitys. Kun joku muistiinpano alkaa saada hälyttävän punaista väriä laimeampien värimerkintöjen jälkeen, joku sisäinen kelloni alkaa vaatia homman tekemistä, enkä saa rauhaa, ellei jotain ala tapahtua.
Sain palautetta syksyn viimeisessä arviointikokouksessa, että pitäisi enemmän vain delegoida, joten kannattaa olla varuillaan, milloin "nakki napsahtaa". Nyt alkaa jo tuntua siltä, että syksyn aikana on saanut sen verran kokonaiskuvaa, että delegointi on mahdollista.
Yhteistyö on aina poikaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)