5. luokan näytelmä

Keskiviikkona olin katsomassa 5. luokan näytelmää, Kuningattaren uudet vaatteet. Kaikki muu toiminta tuolla viikolla jäikin sitten tämän näytelmän varjoon. Vielä enemmän äimistelin, kun kuulin, että 5. luokan luokanopettaja Jari Jaalas oli itse kirjoittanut näytelmän. Roolijako oli onnistunut, näyttelijät tiesivät, mitä piti tehdä, puhuivat kuuluvasti ja esittivät osansa ammattilaisen ottein. Hämmästyttävintä oli, että kaikki roolisuoritukset olivat täydellisiä. Upeat puvut sekä lavasteiden ja valojen tarkkaan harkittu sijoittelu täydensivät kokonaisuuden. Nauroin vedet silmissä osuville vuorosanoille.

Näytelmän teemakin oli mitä ajankohtaisin. Jari oli vielä lisännyt globaalisia, pinnallisia ja vieraskielisiä "heittoja" vuorosanoihin. Siinä oli pähkinänkuoressa varteenotettavaa mietittävää: leivästä ja toimentulosta viis, kunhan näyttää hyvältä.

Toisaalta tässä tuli jälleen kerran ilmi yksi steinerkoulun hienous. Sen sijaan, että saarnattaisiin, kuinka vaarallista on ylivelkaantua, kuinka tyhjää on täysin pinnallinen elämäntyyli, steinerkoulussa tehdäänkin vaikka näytelmä aiheesta. Oppilaat opettelevat vuorosanat ulkoa, saavat itselleen sopivan roolin näytelmästä, harjoittelevat näytelmää yhdessä useiden viikkojen ajan.  Sosiaaliset taidot kehittyvät, pitää huomioida muut, on tultava paikalle ajoissa, autettava, jos toinen unohtaa vuorosanansa, tuettava ja kannustettava. Huomaamatta myös näytelmän sisältö vaikuttaa näyttelijöihin, jotka ehkä alkavat itsekin nähdä yhtymäkohtia nykymaailmaan, oivaltaa oikean ja väärän eron, nähdä arkipäivän tilanteiden takana koomisuutta ja löytää omaa tapaa ajatella ja toimia.

Lämpimät kiitokset viidennelle luokalle antoisasta teatterielämyksestä!

Koulutusta

Tällä viikolla olen oppinut paljon uutta. Otavan opistolla Martin Rawsonin upeat luennot steinerkoulun opetussuunnitelmasta antoivat ajattelemisen aihetta. Mikä on olennaista? Miten luot uutta? Mitä minä voin tehdä, jotta opetus olisi sopusoinnussa maailman kanssa, jotta jokainen oppilas voisi kokea olevansa arvostettu koko ajan, jotta oppilailla olisi hyvä olla omana itsenään luokan sosiaalisessa ryhmässä kokonaisena ja kehittyvänä yksilönä? Ei ihan yhdessä iltapäivässä löydy tyhjentävää vastausta, mutta huomaan heti, että ajatukset alkavat parveilla.

Oli mukava tavata vanhoja tuttuja Vantaan, Tampereen ja Lahden steinerkouluista pitkästä aikaa. Aloimme heti kehitellä yhteistyökuvioita. Lukion oppilaiden yhteistyötä ja teemapäiviä, opettajien välistä ajatustenvaihtoa, yhteisiä urheilutapahtumia jne. Opin paljon uutta näistä entisistä opinahjoistani. Kaikkialla on dynaaminen ja kehittävä ote ja innostus luoda elävää pedagogiikkaa nykypäivään yhdessä. Paljon hienoja asioita tapahtuu myös muissa steinerkouluissa ja Snellman korkeakoulussa. Mielenkiintoisia vaiheita opetussuunnitelmatyössä, uusia vihkojen tekemisen käytäntöjä, etäyhteistyötä, portfoliotyöskentelyä, uusia malleja oppitunnin rakenteeksi, uusia tapoja tarkastella arviointia ja paljon muuta.

Steinerkasvatuksen liitto oli nähnyt paljon vaivaa näiden syyspäivien järjestämisessä ja tuloksena oli innostava kokonaisuus, josta tulee seuraamaan monia positiivisia asioita arjen koulutyöhön.
Oltuani tässä välissä miltei kymmenisen vuotta sivummalla steinerympyröistä on hienoa huomata, että innostus on vain lisääntynyt. Keskustellaan oikeista asioista ja viedään uudistuksia ja hyviä ideoita myös käytäntöön.