Muutaman viime viikon sisällä näimme koululla hienoja päättötöitä. 12. Ja 8. luokan oppilaat löivät meidät ällikällä. Upeita töitä! 12-luokkalaisilla aiheet vaihtelivat sydämen toiminnan lääketieteellisestä tutkielmasta tanssiesitykseen, kylmän sodan tai Italian mafian tukielmasta kissaeläinten luonnetta havainnoivaan kollaasityöhön.
8. luokalla kaikki päättötyöt olivat käden töihin liittyviä. Saimme ihastella päättötöiden esittelijöiden taitoja ja esiintymisvarmuutta. Huumoriakaan ei esityksistä puuttunut.
Esittelyjä kuunnellessa huomasin ajattelevani, kuinka tärkeää on, että teoreettisten opintojen ohella on mahdollisuus myös tehdä jotain konkreettista käsillään. Villapaita, design-t-paitoja (kuin suoraan muoisuunnittelijalta), maisemamaalauksia, huonekalujen kunnostusta, runoja, valokuvakollaaseja, tai vaikkapa meikkipussi, koiran kaulapanta tai rakennekynnet - valittu aiheeksi ihan vain, koska tarvitsee sellaisen tai kiinnosti, miten sellainen tehdään.
Toiset oliva käyttäneet työhön paljon aikaa, toiset vähemmän, mutta kaikki olivat tyytyväisiä, että olivat saaneet työnsä valmiiksi ja käyttöön. Niinpä niin: Jos tarvitsen jotain, voin tehdä sen itse. Yksi oppilas oli saanut lahjaksi mopon, jossa ei takapyörä toiminut. Hän tutki asiaa, löysi vian ja korjasi sen. Toinen teki puusta kuivaustelineen, kolmas tuunasi jääpallomailan, neljäs esiintymisasun.
Pidin todella paljon myös siitä, että monet olivat osanneet pyytää apua esim. vanhemmiltaan tai joltain tutultaan. Ehkä idea työhön oli pohdittu yhdessä jonkun toisen kanssa tai joku läheinen työskenteli taiteellisella alalla ja päättötyön tekijä sai perehtyä hänen työsarkaansa omakohtaisesti. On aivan eri asia lukea tai kuunnella, miten joku asia tehdään, kuin kokeilla itse.
Monia esiintyjiä jännitti ennen esitystä, mutta tästä ei näkynyt jälkeäkään itse tilaisuudessa. Selkeät, ytimekkäät esitykset jäivät mieleen. Tällaisten itsenäisten työn tekijöistä voi vain olla ylpeä!
