7. luokka laati eurytmiatunnilla muutamassa hetkessä yhteisvoimin seuraavan runon sadepäivää piristämään:
Pilvestä pisarat pakenevat.
Suuri sumu
soittaa sinisessä säässä.
Pieni pisara putoaa painavana.
Sade,
sanaton solina sen
sisältää suuren salaisuuden.
torstai 30. huhtikuuta 2015
Rohkea, rohkeampi, rohkein
Elias-koulussa vietettiin alaluokkien Mikael-juhlaa lokakuussa ja yläluokkien Mikael-tempaus oli samalla viikolla. Mikael-tarina kertoo rohkeudesta. Mikael surmaa lohikäärmeen, joka uhkaa syödä prinsessan.
Toisen luokan Mikael-esitys on vieläkin elävästi mielessä. Opettajainkokouksessa sitä kiiteltiin kilpaa. Koko luokka onnistui tavoittamaan Mikael-tarinan ytimen hienosti. Jokainen tiesi, mitä tehdä, kaikki eläytyivät osaansa ja esitys sujui upeasti. Rohkeaa!
Jokainen, joka on esiintynyt suurelle yleisölle, tietää, että se vaatii paljon rohkeutta. Entäs, jos jotain menee pieleen? Entäs, jos en muistakaan, mihin piti mennä? Kun olin itse toisella luokalla ja meillä oli Mikael-esitys, tuli lohikäärme sisään ja unohti murista. Onneksi joku luokkatoveri auttoi lohikäärmettä kuiskaamalla niin, että koko sali kuuli: "Hanne, murise! Hanne, murise!" Olimme kuitenkin esiintyneet yhdessä ja onnistuneet voittamaan pelkomme. Pian tuo murisemisen unohtaminenkin tuntui ikäänkuin kuuluneen meidän esitykseen. Meidän lohikäärmeemme oli kiltimpi ja olimme siitä kaikki salaa hieman ylpeitäkin.
Toivottavasti Elias-koulun toinen luokkakin huomasi, kuinka hienosti he puhalsivat yhteen hiileen ja saivat aikaan ikimuistoisen esityksen!
Yläluokkien Mikael-tempaus vaati myös rohkeutta, ehkä hieman toisella tavalla. Tempauksessa vaadittiin henkilökohtaistakin panosta. Päivän aikana piti osallistua monenlaisiin tempauksiin: halata vastaantulijoita, kalastaa omenoita vedestä, jutella hieman vieraammillekin... Kiitos kuuluu oppilaskunnalle!
Toisen luokan Mikael-esitys on vieläkin elävästi mielessä. Opettajainkokouksessa sitä kiiteltiin kilpaa. Koko luokka onnistui tavoittamaan Mikael-tarinan ytimen hienosti. Jokainen tiesi, mitä tehdä, kaikki eläytyivät osaansa ja esitys sujui upeasti. Rohkeaa!
Jokainen, joka on esiintynyt suurelle yleisölle, tietää, että se vaatii paljon rohkeutta. Entäs, jos jotain menee pieleen? Entäs, jos en muistakaan, mihin piti mennä? Kun olin itse toisella luokalla ja meillä oli Mikael-esitys, tuli lohikäärme sisään ja unohti murista. Onneksi joku luokkatoveri auttoi lohikäärmettä kuiskaamalla niin, että koko sali kuuli: "Hanne, murise! Hanne, murise!" Olimme kuitenkin esiintyneet yhdessä ja onnistuneet voittamaan pelkomme. Pian tuo murisemisen unohtaminenkin tuntui ikäänkuin kuuluneen meidän esitykseen. Meidän lohikäärmeemme oli kiltimpi ja olimme siitä kaikki salaa hieman ylpeitäkin.
Toivottavasti Elias-koulun toinen luokkakin huomasi, kuinka hienosti he puhalsivat yhteen hiileen ja saivat aikaan ikimuistoisen esityksen!
Yläluokkien Mikael-tempaus vaati myös rohkeutta, ehkä hieman toisella tavalla. Tempauksessa vaadittiin henkilökohtaistakin panosta. Päivän aikana piti osallistua monenlaisiin tempauksiin: halata vastaantulijoita, kalastaa omenoita vedestä, jutella hieman vieraammillekin... Kiitos kuuluu oppilaskunnalle!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)