Melko tyypillinen rehtorin viikko takana: oppituntien seuraamista, koulun pelisääntöjen hiomista opettajille ja vanhemmille suunnattujen oppaiden merkeissä, opettajainkokouksen valmistelua, muutamia sijaisuuksia, yo-juhlapuheen hiomista, laskujen tiliöimistä ja palkka-asioita, palavereja, oppilashuoltoasiaa ja -kokouksia, säästösuunnitelmien tekemistä, vakavia keskusteluita oppilaiden kanssa, steinerkoulujen välisen yhteistyöpalaverin suunnittelu, sopimustekstien viimeistelyä, joulukorttien kirjoittamista ja joulumarkkinoiden järjestelyissä avustamista. Rehtorin työ on todella vaihtelevaa, kaikkea elämän varrella oppimaansa saa hyödyntää laaja-alaisesti ja kuitenkin joka päivä oppii lisää mielenkiintoisia asioita.
Keskustellessani opo-Tiinan kanssa kuluneella viikolla tajusin yllättäen, että minulla taitaa olla flow-ilmiö päällä joka päivä. Se on tainnut olla minulla aina ominaisuutena. Viihdyn työssäni todella hyvin, rakastan sitä, että työ on vaihtelevaa ja haastavaa, ensimmäisen kerran, kun vilkaisen kelloon päivän aikana, kauhistun, kun se jo onkin kolme. Innostus ja mielenkiinto elämää ja ihmisiä kohtaan taitavat omia vahvuuksiani.
Parasta työssäni on se, että saa olla erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Toisella on vahvuutena järjestelmällisyys, toisella taiteellisuus, kolmannella perusteellisuus ja johdonmukaisuus. Joku osaa juuri sopivassa kohdassa keventää muutamalla hauskalla ja nasevalla sanonnalla. Joidenkin vahvuutena on loihtia ympäristö kauniiksi ja pitää paikat siistinä, muutamilla aivan selvästi on jauhopeukalo ja pöydälle ilmestyy huomaamatta mitä herkullisempia tarjottavia. Eräät vain katsovat kasveihin päin ja jo alkaa vihertää. Entäs sitten ne rauhalliset, jotka eivät hermostu mistään, tai taiteilijasielut, joiden koko olemuksesta huokuu monipuolinen lahjakkuus! Tai ne äärimmäisen vaatimattomat, jotka hiljaisuudessa ahertavat ja pitävät muista huolta. Ei Elias-koulussa voi muuta tehdä kuin ihailla ihmisten taitoja ja kykyjä. Joka päivä päätän kehittää hieman enemmän jotain noista hienoista ominaisuuksista itsessänikin.
Välillä sitä huomaa onnistuvansa edes siedettävästi jossain aikaisemmin melko hankalana pitämässään asiassa. Olen ottanut itselleni omaan elämääni myös pidempiaikaisia "projekteja": Yksi pitkäaikaisimmista on ollut opetella laittamaan hyviä ruokia. Vuosien uurastuksen ja itseni kanssa taistelemisen jälkeen olen laajentanut jonkin verran onnistuneiden reseptien valikoimaa (ei se järin suuri ole vieläkään). Suurin onnistumiseni tällä saralla on se, että olen alkanut nauttia keittiössä puuhastelusta. En enää saa vakavaa stressireaktiota, jos tiedän ystävien tulevan illastamaan, vaan alan innolla suunnitella ruokalistaa. Erityisesti nautin pöydän kattamisesta ja tarjolle asettelusta. Isoveljeni kerran totesi ruoka suussa: "Hmm, kun sekoittaa hyviä aineksia keskenään, täytyy kait tuloksenkin olla hyvää."
Tätä itsensä kehittäminen työssä parhaimmillaan voisi olla: Omien vahvuuksien hyödyntämistä ja samalla heikkouksien selättämistä, haasteisiin tarttumista ja virheiden kohtaamista. Ei ne pannukakut niinkään haittaa, kun joskus harvoin, pitkän puurtamisen jälkeen saa kokea pieniä onnistumisia.
perjantai 23. marraskuuta 2012
lauantai 10. marraskuuta 2012
12. luokan näytelmä
En lakkaa ihmettelemästä, kuinka etuoikeutettua työtä saan tehdä. Kolmella eurolla huippunäytelmää katsomaan - vaikka ei olisi tarvinnut kuulema mitään maksaa näin koulun edustajana.
Nauroin vedet silmissä. Roolivalinnat ja näytelmän aihe olivat osuneet nappiin. Lavastus oli minimaalinen, mutta tilaa käytettiin hyödyksi kokonaisvaltaisesti. Olivat harjoitelleet tiiviisti muutaman viikon ajan ja sitä ennen pohtineet ja ihmetelleet miltei koko syksyn. Lopputulos oli äärimmäisen hauska.
Ihmeteltävän nopeasti olivat saaneet tilan kuntoon. Seuraavana aamupäivänä pystyimme jo 6. luokan kanssa treenaamaan korista liikuntavälitunnilla.
Perjantaina 2. luokan Martinpäivän lyhtykulkue kruunasi viikon. Laulu kuului jo käytävältä suomeksi ja saksaksi. Yhtäkkiä valot sammuivat huoneestani ja koko luokka tuli sisään ja toi vastaleivottua pullaa. Siinä jäi opinto-oppaan tekemiset.
Nauroin vedet silmissä. Roolivalinnat ja näytelmän aihe olivat osuneet nappiin. Lavastus oli minimaalinen, mutta tilaa käytettiin hyödyksi kokonaisvaltaisesti. Olivat harjoitelleet tiiviisti muutaman viikon ajan ja sitä ennen pohtineet ja ihmetelleet miltei koko syksyn. Lopputulos oli äärimmäisen hauska.
Ihmeteltävän nopeasti olivat saaneet tilan kuntoon. Seuraavana aamupäivänä pystyimme jo 6. luokan kanssa treenaamaan korista liikuntavälitunnilla.
Perjantaina 2. luokan Martinpäivän lyhtykulkue kruunasi viikon. Laulu kuului jo käytävältä suomeksi ja saksaksi. Yhtäkkiä valot sammuivat huoneestani ja koko luokka tuli sisään ja toi vastaleivottua pullaa. Siinä jäi opinto-oppaan tekemiset.
sunnuntai 4. marraskuuta 2012
Matkailu avartaa
Oppilasvaihto Japaniin alkaa, opettajavieraita Venäjältä, Moskovan peruskoulusta numero 119, suhteita Englantiin, Italiaan, Ruotsiin ja Ranskaan vahvistetaan... Kansainvälisyystoiminta Elias-koulussa alkaa virkistyä!
Tällä viikolla varmistui se, että keväällä 2013 oppilasvaihto Japaniin lähtee toden teolla käyntiin. Yksi yhdeksäsluokkalainen poika innostui vaihtoajatuksesta, kun taas Tokion steinerkoulun 10-luokkalainen tyttö tulee meidän kouluumme. Olemme alustavasti sopineet kolmen kuukauden vaihdosta maaliskuun alusta toukokuun loppuun.
Ideana on kehittää steinerkoulujen välinen vaihtosysteemi, jossa vaihtoon lähtevä oppilas maksaa vain matkat kohdemaahan. Muuten kulut ovat samat kuin omassakin kotimaassa. Tavoitteena on oppia tuntemaan muita kulttureita ja kieliä syvällisemmin ja saada uusia elämyksiä ja ajatuksia. Itse paljon matkailleenä tiedän, että matkailu avarataa, lisää suvaitsevaisuutta muita kulttuureita kohtaan, auttaa ymmärtämään, että erilaisuus on rikkaus monin eri tavoin.
Haaste tässä Japanin vaihdossa on se, ettei kellään ole yhteistä kieltä. Englantia on käytetty apukielenä, mutta tuntuu siltä, että Tokion steinerkoulussa opettajien englannin taito on melko rajoittunut. En ole ihan varma siitä, että olen ymmärtänyt kaiken aivan oikein. Onneksi sikäläiset oppilaat ovat toimineet tulkkeina ja avustajina ja kirjoittavat selkeää englantia. Omat japanin kielen taidot rajoittuvat muutamaan sanaan, jotka opin työskennellessäni vuosia sitten luokanopettajana Sydneyn steinerkoulussa Aurstraliassa. Siellä minulla oli kollegana ja oppilaana muutamia japanilaisia, jotka opettivat minulle pari runoa ja joitain sanoja, joita en ikävä kyllä kaikkia enää edes muista. Runon pätkällä ei pitkälle pötkitä, kun pitäisi järjestää oppilasvaihtoa.
Sama kielimuuri ja muutaman sanan heiveröiset taidot muinoisilta venäjän kielen kursseilta olivat vastassa perjantaina, kun Moskovalaisen koulun numero 119 opettajat tulivat kouluumme vierailulle. Keskiviikkona sain oudon puhelun S-marketin kassalta jostain päin Itä-Suomea: "Täällä on kymmenen venäläistä opettajaa, jotka haluaisivat tulla kouluunne tutustumaan muutaman tunnin kuluttua" Olin jo keskiviikolle sopinut useita tapaamisia, eikä tuo keskiviikko niin lyhyellä varoitusajalla olisi muutenkaan onnistunut, joten sovimme, että he tulevat perjantaina kouluvierailulle käytyään ensin Ruotsin risteilyllä.
Yllätys olikin melkoinen, kun perjantaina paikalle saapui lähemmäs neljäkymmentä opettajaa. Äkkiä suunnitelmat uusiksi ja koulua kiertämään. Vieraat olivat aivan haltioissaa neljännen ja viidennen luokan oppitunneista, lauluista ja rytmeistä, ihmettelivät, mikä on Kalevala, ihastelivat oppilastöitä ja hiillostivat minua ja Gitteä yli tunnin vielä kysymyksillään. Eniten heitä tuntui kiinnostavan se, miten saamme myöhästymiset kuriin. Aivan ällikällä lyötyjä he olivat, kun kuulivat, että oppilaat ovat olleet mukana laatimassa sääntöjä. Myös suomen opettajainkoulutus ja palkat, vihkotyöskentely steinerkoulussa, taito- ja taideaineet jaksamista tukemassa, pitkät lomat, kouluruokailu, siisteys ja iloinen ilmapiiri olivat ihmettelyn aiheena.
Heillä oli kiire jatkaa matkaa kotia kohti, joten kovin paljoa en ehtinyt kyselemään heidän koulustaan, mutta sen verran sain tietää, että mikäli meillä on oppilaita, jotka ovat kiinnostuneita haastavista fysiikan kursseista, he voivat ottaa yhteyttä moskovalaiseen kouluun numero 119 opettaja Alekseihin, joka mielellään heitä opettaisi. Ehkä kiire ja se, että tämä fysiikan opettaja oli ainoa tulkin lisäksi, joka puhui englantia, aiheuttivat sen, etten ehtinyt saada enempää selville. Joka tapauksessa tulkin välityksellä ymmärsin, että he mielellään näkisivät koulussaan suomalaisia opettaja- tai oppilasvieraita. Jos siis joskus olette lähdössä Moskovaan, minulla on koulun ja koulun rehtorin yhteystiedot. Matkailu avarsi taas. Näinkin kätevästi S-marketin välityksellä voi tehdä kouluvierailuita!
Tällä viikolla varmistui se, että keväällä 2013 oppilasvaihto Japaniin lähtee toden teolla käyntiin. Yksi yhdeksäsluokkalainen poika innostui vaihtoajatuksesta, kun taas Tokion steinerkoulun 10-luokkalainen tyttö tulee meidän kouluumme. Olemme alustavasti sopineet kolmen kuukauden vaihdosta maaliskuun alusta toukokuun loppuun.
Ideana on kehittää steinerkoulujen välinen vaihtosysteemi, jossa vaihtoon lähtevä oppilas maksaa vain matkat kohdemaahan. Muuten kulut ovat samat kuin omassakin kotimaassa. Tavoitteena on oppia tuntemaan muita kulttureita ja kieliä syvällisemmin ja saada uusia elämyksiä ja ajatuksia. Itse paljon matkailleenä tiedän, että matkailu avarataa, lisää suvaitsevaisuutta muita kulttuureita kohtaan, auttaa ymmärtämään, että erilaisuus on rikkaus monin eri tavoin.
Haaste tässä Japanin vaihdossa on se, ettei kellään ole yhteistä kieltä. Englantia on käytetty apukielenä, mutta tuntuu siltä, että Tokion steinerkoulussa opettajien englannin taito on melko rajoittunut. En ole ihan varma siitä, että olen ymmärtänyt kaiken aivan oikein. Onneksi sikäläiset oppilaat ovat toimineet tulkkeina ja avustajina ja kirjoittavat selkeää englantia. Omat japanin kielen taidot rajoittuvat muutamaan sanaan, jotka opin työskennellessäni vuosia sitten luokanopettajana Sydneyn steinerkoulussa Aurstraliassa. Siellä minulla oli kollegana ja oppilaana muutamia japanilaisia, jotka opettivat minulle pari runoa ja joitain sanoja, joita en ikävä kyllä kaikkia enää edes muista. Runon pätkällä ei pitkälle pötkitä, kun pitäisi järjestää oppilasvaihtoa.
Sama kielimuuri ja muutaman sanan heiveröiset taidot muinoisilta venäjän kielen kursseilta olivat vastassa perjantaina, kun Moskovalaisen koulun numero 119 opettajat tulivat kouluumme vierailulle. Keskiviikkona sain oudon puhelun S-marketin kassalta jostain päin Itä-Suomea: "Täällä on kymmenen venäläistä opettajaa, jotka haluaisivat tulla kouluunne tutustumaan muutaman tunnin kuluttua" Olin jo keskiviikolle sopinut useita tapaamisia, eikä tuo keskiviikko niin lyhyellä varoitusajalla olisi muutenkaan onnistunut, joten sovimme, että he tulevat perjantaina kouluvierailulle käytyään ensin Ruotsin risteilyllä.
Yllätys olikin melkoinen, kun perjantaina paikalle saapui lähemmäs neljäkymmentä opettajaa. Äkkiä suunnitelmat uusiksi ja koulua kiertämään. Vieraat olivat aivan haltioissaa neljännen ja viidennen luokan oppitunneista, lauluista ja rytmeistä, ihmettelivät, mikä on Kalevala, ihastelivat oppilastöitä ja hiillostivat minua ja Gitteä yli tunnin vielä kysymyksillään. Eniten heitä tuntui kiinnostavan se, miten saamme myöhästymiset kuriin. Aivan ällikällä lyötyjä he olivat, kun kuulivat, että oppilaat ovat olleet mukana laatimassa sääntöjä. Myös suomen opettajainkoulutus ja palkat, vihkotyöskentely steinerkoulussa, taito- ja taideaineet jaksamista tukemassa, pitkät lomat, kouluruokailu, siisteys ja iloinen ilmapiiri olivat ihmettelyn aiheena.
Heillä oli kiire jatkaa matkaa kotia kohti, joten kovin paljoa en ehtinyt kyselemään heidän koulustaan, mutta sen verran sain tietää, että mikäli meillä on oppilaita, jotka ovat kiinnostuneita haastavista fysiikan kursseista, he voivat ottaa yhteyttä moskovalaiseen kouluun numero 119 opettaja Alekseihin, joka mielellään heitä opettaisi. Ehkä kiire ja se, että tämä fysiikan opettaja oli ainoa tulkin lisäksi, joka puhui englantia, aiheuttivat sen, etten ehtinyt saada enempää selville. Joka tapauksessa tulkin välityksellä ymmärsin, että he mielellään näkisivät koulussaan suomalaisia opettaja- tai oppilasvieraita. Jos siis joskus olette lähdössä Moskovaan, minulla on koulun ja koulun rehtorin yhteystiedot. Matkailu avarsi taas. Näinkin kätevästi S-marketin välityksellä voi tehdä kouluvierailuita!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)