Draamapedagogiikkaa

Viidesluokkalaisetkin voivat olla ammattilaisia esiintyjiä. Prinssi ja kerjäläispoika -esitykset viime viikolla olivat täydellisiä. Esiintyjät, näytelmän koreografia ja vuorosanat, lavasteet, puvustus, valaistus ja jopa tarjoilut takasivat unohtumattoman teatterielämyksen.

Näyttelijät osasivat ottaa yleisönsä, roolihahmot olivat osuvia, äänet kuuluivat salin perälle saakka, musiikki tuki esitystä juuri sopivasti ja kokonaisuus vietiin läpi varmalla ja rauhallisella tyylillä. En ollut uskoa korviani, kun kuulin, että näytelmää oli harjoiteltu vain noin kuukausi - aivan ammattilaisten meininkiä!

Pääsin esityksen jälkeen kurkistamaan "back stagelle" ja hieman haastattelemaan esiintyjiä. Oli hienoa kuulla, kuinka he kiittelivät ohjaajaansa, luokanopettaja Helena Kymäläistä. "Ei tästä ilman Helenaa olisi mitään tullut." "Helena teki uskomattomasti hommia näytelmän eteen." Ammattimaista tämäkin vaaimattomuus. Ei niin, etteikö Helena suurta työtä ollut tehnytkin! Ohjaajan rooli on äärimmäisen tärkeä.

Helena oli tehnyt näytelmän ohjaamisen ohella prosessikuvausta 5. luokan näytelmän tekemisestä ja kaikista muistettavista asioista - ei ihan yksi A4 riittänyt. Tämä prosessikuvaus tulee olemaan kullan arvoinen seuraaville näytelmän tekijöille. Kaiken kiireen keskellä ehtivät vielä ajatella muitakin!

Tärkeää oli myös se yhteishenki ja ne itsensä voittamiset, rohkeus ja innostus, jolla kaikki esiintyjät olivat koitokseen paneutuneet. Jos jo viidennellä luokalla näytelmä on tätä tasoa, on tulevina vuosina odotettavissa viihdyttäviä ja hienoja näytelmiä. Lämpimät kiitokset esiintyjille ja ohjaajalle näytelmästä!

Jännittävää

Tiedän monia, jotka eivät kulkisi täysin pimeässä holahallissa yksin ja peloteltavana. Kaikki meidän koulun yläluokkien opiskelijat kuitenkin osoittivat tänään rohkeutensa ja antautuivat peloteltaviksi Mikael-radalla. Olin joskus muinoin kokenut samaa Lissebergin huvipuistossa Göteborgissa. Kuljet pitkin pimeitä sokkeloita ja vähän väliä jotain pelottavaa tulee eteen. Yläluokkien oppilaskunta oli järjestänyt ikimuistoisen Mikael-juhlan!
Opiskelijat suorittivat ympäri koulua myös syksyisiin aiheisiin liittyviä rastitehtäviä. Kaikilla vaikutti olevan hauskaa, vaikka yksi oppitunti pitikin uhrata juhlimiseen (ironia huom.).

Hieman rauhallisemmasta menosta pitäville oli jo edellisellä viikolla pienten Mikael- ja sadonkorjuujuhlat. Tuttuun tapaan esitykset olivat mykistäviä. Ekaluokkalaisetkin olivat jo nyt täysiä tekijöitä. Kaikki esiintyivät kuuluvalla äänellä ja ottivat yleisön tomeruudellaan ja esiintymistaidoillaan. Eurytmiaa, laulu- ja huiluesityksiä, yhteislaulua, 3. luokan salkotanssi talonpoikaisasuissa, 2. luokan Mikael-legenda lohikäärmeineen -kaikki esitykset olivat äärimmäisen vaikuttavia. Silti mieleeni jäivät syksyiseen asuun sonnustautuneet metsänhenget juhlasalin ovella ja 8. luokan englanninkielinen runo. Se vakaa juhlallisuus, jolla nämä esiintyjät suhtautuivat tehtäväänsä, kuvasti mielestäni hienosti tämän Mikael-juhlan kokonaisuutta.

Oli myös innostavaa, että niin moni vanhemmistakin pääsi paikalle. Sääli vain, että sali ei ole suurempi.