Tiedän monia, jotka eivät kulkisi täysin pimeässä holahallissa yksin ja peloteltavana. Kaikki meidän koulun yläluokkien opiskelijat kuitenkin osoittivat tänään rohkeutensa ja antautuivat peloteltaviksi Mikael-radalla. Olin joskus muinoin kokenut samaa Lissebergin huvipuistossa Göteborgissa. Kuljet pitkin pimeitä sokkeloita ja vähän väliä jotain pelottavaa tulee eteen. Yläluokkien oppilaskunta oli järjestänyt ikimuistoisen Mikael-juhlan!
Opiskelijat suorittivat ympäri koulua myös syksyisiin aiheisiin liittyviä rastitehtäviä. Kaikilla vaikutti olevan hauskaa, vaikka yksi oppitunti pitikin uhrata juhlimiseen (ironia huom.).
Hieman rauhallisemmasta menosta pitäville oli jo edellisellä viikolla pienten Mikael- ja sadonkorjuujuhlat. Tuttuun tapaan esitykset olivat mykistäviä. Ekaluokkalaisetkin olivat jo nyt täysiä tekijöitä. Kaikki esiintyivät kuuluvalla äänellä ja ottivat yleisön tomeruudellaan ja esiintymistaidoillaan. Eurytmiaa, laulu- ja huiluesityksiä, yhteislaulua, 3. luokan salkotanssi talonpoikaisasuissa, 2. luokan Mikael-legenda lohikäärmeineen -kaikki esitykset olivat äärimmäisen vaikuttavia. Silti mieleeni jäivät syksyiseen asuun sonnustautuneet metsänhenget juhlasalin ovella ja 8. luokan englanninkielinen runo. Se vakaa juhlallisuus, jolla nämä esiintyjät suhtautuivat tehtäväänsä, kuvasti mielestäni hienosti tämän Mikael-juhlan kokonaisuutta.
Oli myös innostavaa, että niin moni vanhemmistakin pääsi paikalle. Sääli vain, että sali ei ole suurempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti