Keskiviikkona olin katsomassa 5. luokan näytelmää, Kuningattaren uudet vaatteet. Kaikki muu toiminta tuolla viikolla jäikin sitten tämän näytelmän varjoon. Vielä enemmän äimistelin, kun kuulin, että 5. luokan luokanopettaja Jari Jaalas oli itse kirjoittanut näytelmän. Roolijako oli onnistunut, näyttelijät tiesivät, mitä piti tehdä, puhuivat kuuluvasti ja esittivät osansa ammattilaisen ottein. Hämmästyttävintä oli, että kaikki roolisuoritukset olivat täydellisiä. Upeat puvut sekä lavasteiden ja valojen tarkkaan harkittu sijoittelu täydensivät kokonaisuuden. Nauroin vedet silmissä osuville vuorosanoille.
Näytelmän teemakin oli mitä ajankohtaisin. Jari oli vielä lisännyt globaalisia, pinnallisia ja vieraskielisiä "heittoja" vuorosanoihin. Siinä oli pähkinänkuoressa varteenotettavaa mietittävää: leivästä ja toimentulosta viis, kunhan näyttää hyvältä.
Toisaalta tässä tuli jälleen kerran ilmi yksi steinerkoulun hienous. Sen sijaan, että saarnattaisiin, kuinka vaarallista on ylivelkaantua, kuinka tyhjää on täysin pinnallinen elämäntyyli, steinerkoulussa tehdäänkin vaikka näytelmä aiheesta. Oppilaat opettelevat vuorosanat ulkoa, saavat itselleen sopivan roolin näytelmästä, harjoittelevat näytelmää yhdessä useiden viikkojen ajan. Sosiaaliset taidot kehittyvät, pitää huomioida muut, on tultava paikalle ajoissa, autettava, jos toinen unohtaa vuorosanansa, tuettava ja kannustettava. Huomaamatta myös näytelmän sisältö vaikuttaa näyttelijöihin, jotka ehkä alkavat itsekin nähdä yhtymäkohtia nykymaailmaan, oivaltaa oikean ja väärän eron, nähdä arkipäivän tilanteiden takana koomisuutta ja löytää omaa tapaa ajatella ja toimia.
Lämpimät kiitokset viidennelle luokalle antoisasta teatterielämyksestä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti