Tällä viikolla olen oppinut paljon uutta. Otavan opistolla Martin Rawsonin upeat luennot steinerkoulun opetussuunnitelmasta antoivat ajattelemisen aihetta. Mikä on olennaista? Miten luot uutta? Mitä minä voin tehdä, jotta opetus olisi sopusoinnussa maailman kanssa, jotta jokainen oppilas voisi kokea olevansa arvostettu koko ajan, jotta oppilailla olisi hyvä olla omana itsenään luokan sosiaalisessa ryhmässä kokonaisena ja kehittyvänä yksilönä? Ei ihan yhdessä iltapäivässä löydy tyhjentävää vastausta, mutta huomaan heti, että ajatukset alkavat parveilla.
Oli mukava tavata vanhoja tuttuja Vantaan, Tampereen ja Lahden steinerkouluista pitkästä aikaa. Aloimme heti kehitellä yhteistyökuvioita. Lukion oppilaiden yhteistyötä ja teemapäiviä, opettajien välistä ajatustenvaihtoa, yhteisiä urheilutapahtumia jne. Opin paljon uutta näistä entisistä opinahjoistani. Kaikkialla on dynaaminen ja kehittävä ote ja innostus luoda elävää pedagogiikkaa nykypäivään yhdessä. Paljon hienoja asioita tapahtuu myös muissa steinerkouluissa ja Snellman korkeakoulussa. Mielenkiintoisia vaiheita opetussuunnitelmatyössä, uusia vihkojen tekemisen käytäntöjä, etäyhteistyötä, portfoliotyöskentelyä, uusia malleja oppitunnin rakenteeksi, uusia tapoja tarkastella arviointia ja paljon muuta.
Steinerkasvatuksen liitto oli nähnyt paljon vaivaa näiden syyspäivien järjestämisessä ja tuloksena oli innostava kokonaisuus, josta tulee seuraamaan monia positiivisia asioita arjen koulutyöhön.
Oltuani tässä välissä miltei kymmenisen vuotta sivummalla steinerympyröistä on hienoa huomata, että innostus on vain lisääntynyt. Keskustellaan oikeista asioista ja viedään uudistuksia ja hyviä ideoita myös käytäntöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti