Olipas taas mukavaa, kun koulu täyttyi oppilaista lukukauden alkajaisiksi. Koulun henkilökunta oli kyllä saanut nauttia huippuluennoitsijasta koulullamme jo viikon verran ennen varsinaisen koulutyön alkua. Luentoja oli tullut kuuntelemaan vieraita ympäri Suomea. Vaikka itse en pystynyt koulun alun kiireiden takia osallistumaan täyspäiväisesti yhteisiin workshoppeihin, tuntui siltä, että sain silti paljon eväitä ja ajatuksia koulutyötä varten.
Yksi tärkeimmistä oivalluksista oli se, että tällainen syventävä työskentely pitäisi olla säännöllistä koulussa työskenteleville. Tasaisin väliajoin olisi aina hyvä pohtia yhdessä arvoja ja pedagogisia kysymyksiä. Kouluyhteisössä pitää olla kaikilla yhteinen näkemys siitä, mitä ollaan tekemässä ja miksi. Opettajainkokouksessa sovimme luentojen innoittamina, että tämän lukuvuoden teemana on pedagoginen kehittäminen ja oppimisen tukimuotojen täsmentäminen.
Toinen luennoilta saamani oivallus liittyi oppimisen iloon. Opettajan ei pitäisi pureskella oppisisältöjä valmiiksi. Pitäisi antaa jokaiselle mahdollisuus oivaltaa itse. Esimerkkinä tästä luennoitsija käytti kivioppia. Opettajan ei kannata tuoda luokkaan kasaa kiviä "tutustukaa näihin" - periaatteella, vaan innostaa oppilaat katselemaan luonnossa ympärilleen ja löytämään eri kivilajit itse. Opettajan tehtävä on johdattaa asioiden äärelle ja motivoida oppilaita itse tutkimaan eroja ja yhtäläisyyksiä.
Nykyään harvoin kyseenalaistetaan. Moniin itsestäänselvinä pidettyihin asioihin olisi mahdollista löytää vaihtoehtoisia ratkaisumalleja. Oppilaiden mahdollisuus oivaltaa itse, paneutua kiinnostaviin asioihin jo kouluaikana sekä heidän löytämänsä luovat ongelmanratkaisut mahdollistavat tulevaisuuden rakentamisen ennakkoluulottomasti ja rohkeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti