Jokin aika sitten ihmettelin eräässä kokouksessa, kun muuan steinerkoulun edustaja ihaili jonkin peruskoulun opetusta. Ei siinä mitään, että huomaa muiden onnistumisia. Kiva, että muuallakin onnistutaan. Ihmetys kohdistuukin siihen, ettei hän ollut huomannut aivan vastaavaa omassa steinerkoulussaan (kyseessä ei ollut eliaskoululainen). Onko niin, ettemme huomaa ja muista arvostaa omia saavutuksiamme tarpeeksi, kun kaikki aika menee muiden kadehtimiseen? Itse olen ainakin joka päivä äärimmäisen kiitollinen siitä, että saan olla näin monipuolisessa koulussa.
Hienoa on mielestäni myös se, että toiminta on niin mutkatonta. Kenenkään ei tarvitse esittää mitään, jokainen hyväksytään sellaisena kuin on, halutaan oppia uutta, uskalletaan sanoa asioita ääneen, ei säikähdetä erehdyksistä ja mennään eteenpäin rohkeasti.
Elämme muutoksen aikoja. Lukioluvat ovat menossa uusiksi, valtiovalta lisää ohjausta kouluissa, opetussuunnitelmia uudistetaan ja sähköistetään. Kaikki asiat ovat muutoksessa, eikä kellään tunnu olevan tietoa, mikä loppujen lopuksi on tavoite tässä kaikessa. Säästöt ja säästöt. Opetuksen pitää olla nykypäivänä kannattavaa bisnestä. Valtiovalta panostaa kouluihin rahaa (input) ja koulujen pitää tuottaa osaavia kansalaisia valtiolle (output). Ennen vanhaan tilanne oli aivan päinvastainen, koulun tehtävänä oli antaa opetusta ja elämyksiä oppilaalle, oppilaan elämää varten.
Oppilas oli se, joka hyötyi, ei valtio.
Steinerkoulussa vanhat arvot ovat onneksi vilä kunniassa. Kouluaikana tutustutaan kaikkiin elämänalueisiin mahdollisimman käytännönläheisesti. Näytelmiä, juhlia, ongelmia ratkaistavaksi, vaikuttamista omaan ympäristöön ja elämään, tiedon hakemista ja omaksumista, ystävyyssuhteita, kokeiluja, onnistumisia ja haasteita...
Arkityöskentelyn lomassa näytelmät ja juhlat pysäyttävät ja antavat taas uskoa työskentelyyn. Yksi lensi yli käenpesän -näytelmä, jonka 8. luokka hiljattain esitti, sekä perjantainen Mikael-juhla tekivät tästäkin syksystä ainutlaatuisen.
Oppilaat osoittivat jälleen kerran taitojaan, osaamistaan sekä keskittymiskykyä ja kykyä työskennellä yhdessä! Ei voi muuta kuin kiittää esiintyjiä ja syvästi kumartaa heidän osaamiselleen!
Jos nykyaikana joku onnistuu lentämään käenpesän yli, taitaa yksi ainakin olla steinerkoulu. Mahdottomasta tulee mahdollista, kun tekee rohkeasti oikeita asioita, luottaa siihen, että pärjää olemalla oma itsensä, tekee parhaansa ja on vapaa valitsemaan oman tiensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti