WOW

Kuluneella viikolla päällimmäinen tunteeni  on ollut WOW! Oppilaskunta järjestää kansainvälisen steinerkoululiikkeen päivänä (= WOW-day) lokakuussa yläluokkien Mikael-juhlat. Ohjelmassa luvassa kansainvälisyyttä, pelejä, leikkejä ja mukavaa yhdessäoloa. Olin aivan innoissani oppilaskunnan kertoillessa suunnitelmistaan. Pohdimme vaihtoehtoa, että yläluokkien Mikael-juhla vastedes liittyisi aina WOW-dayhin.

Alaluokat pitivät Mikael-juhlan perjantaina ja taas oli aivan WOW-olo. En ollut koskaan nähnyt yhtä hienoa juhlaa: sali oli koristeltu syysaiheiseksi, oven molemmin puolin oli syyspukuun pukeutuneet vartijat ottamassa vieraita vastaan, jokainen luokka esitti toinen toistaan kauniimpia esityksiä. Viidesluokkalaiset lauloivat moniäänisesti kaanonissa, kolmasluokkalaiset tanssivat poloneesia ja kansantansseja, eurytmistit olivat ammattimaista tasoa sekä koreografian että esiintymisvarmuutensa puolesta, laulu-, huilu- ja runoesitykset sopivat juhlan kokonaisuuteen täydellisesti, Mikael-näytelmä puvut ja musiikki täydensivät vaikutelman. Toisen luokan esittämän Mikael-näytelmän lohikäärme oli samalla hurja ja veikeä. Kaiken tämän loiston keskellä olin kuitenkin sitä.mieltä, että Mikael-ajan rohkeutta ja uskallusta eniten osoitti seitsemännen luokan poikien eurytmiasauvaesitys. 

Ihmettelin katsellessani ja kuunnellessani, miten taitavia sekä oppilaat että opettajat Elias-koulussa ovat. Ja kun juhlan jälkeen änkytin ihastustani,  vähättelivät kaikki saavutustaan. Melkein jo hermostuin tuosta kainoudesta. Kun on hyvä, on hyvä! Ei mitään vähättelyä! Sen voisimme vielä Suomessa oppia.

Sunnuntaina iski uusi sanattomuus: Vanhemmat järjestivät iloisella meiningillä mahtavat Mikkelin markkinat. Kaikki sujui vaivattoman oloisesti ja tulos oli huikea. WOW! Vietin tyttäreni kanssa koululla koko päivän ja aika kului kuin hujauksessa. Mukava, ettei aina ole niin kiire. Ehtii hieman vaihtaa kuulumisia ja ajatuksia ihmisten kanssa. Puffettia, herkkuja kahvilasta ja pihan vohvelikojulta, kaikenlaista mielenkiintoista katsottavaa ja ostettavaa... Olisin mennyt joihinkin hoitoihinkin, mutta niissä olikin niin suuri suosio, että ajat menivät kuin kuumille kiville. Joulumyyjäisissä osaa sitten jo hieman paremmin ennakoida.