Tulenpalavaa kiirettä

Paloharjoituksia, ruokahuoltoa, ylioppilaskokelaiden hiillostusta, sähköpiuhoja ja raivaustöitä, siinä kulunut viikko pähkinänkuoressa.

Paloharjoitus 18.9. meni paremmin kuin hyvin. Muutamat oppilaat paljain jaloin Elielin aukiolla, osa luokista muodosti jo sisällä tyylikkään parijonon, osa ei jäänytkään kokoontumispaikalle, vaan lähti kaupassa käymään, joku ei kuullut megafonia oikein selvästi, muuta joka tapauksessa kaikki pelastautuivat rauhassa ulos asti ja tiesivät selkeästi, mitä piti tehdä. Pientä hienosäätöä poistumisnopeuteen, kenkäpussi tai sisäkengät alaluokkalaisille ja molemmista porteista Elielin aukiolle, niin kaikki on täydellistä.  Laitteet toimivat moitteettomasti ja jokainen tietää, mitä pitää tehdä.

Keskiviikkona ja torstaina kävivät neljännen ja kuudennen luokan tytöt keittiöasioissa: ruoka loppuu toisinaan kesken, ruuan toimittajan vaihtamista voisi harkita, kasvisruokaa voisi olla useammin ja enemmän. Hyviä ehdotuksia, mutta eivät aivan mutkattomia toteuttaa. Tavaratoimittajia on kokeiltu useampia ja nykyinen taitaa kuitenkin olla paras. Täytyy vielä tutkia, onko joitain uusia yrityksiä tullut markkinoille. Ruuan riittävyyttä taas on melko vaikea ennakoida. Lihapullapäivänä mikään määrä ei tunnu riittävän, hernekeittoa taas tuppaa joskus jäämään ylikin, kun sen sijaan kasviskeitto tekee kauppansa. On kyllä todella sääli, että ruokalistaan ei voi mitenkään vaikuttaa. Amicalta tulee sitä ruokaa, minkä he ovat suunnitelleet. Ruokamääriä yritämme emäntien kanssa ennustaa aikaisemman menekin mukaan. Olisi tietysti unelma löytää joku joustavampi, vähemmän laitoskeittiömäinen ruuan toimittaja. Ihannehan olisi tehdä ruuat itse, mutta tähän eivät perinteikkään koulurakennuksemme tilat anna myöten.

Abiturienteilla ei enää näitä ruokahuolia ole; muutama pähkinä purtavaksi pahvilautasella ja mehupullo, ehkä leipäpala ja joku hedelmä. Ovat olleet melko tyytyväisiä suorituksiinsa. Välillä aika loppuu kesken, välillä joku kysymys on tuntunut oudolta. Ovat kaikki tuntuneet hallitsevan koko touhun suvereenisti. Alkuohjeita selostaessani on ollut joka kokeessa sellainen tunne, että kaikki on ollut selvää jo pitkään. Kokeiden jälkeenkin tunnelma on ollut kokelailla hyvä. Ovat tehneet töitä miltei loppuun saakka, aika on yleensä riittänyt ja kokeeseen valmistautuminen on onnistunut. Ensi viikolla vielä kun jaksatte! Opettajilta en ole vielä alustavaa arviota koemenestyksestä kuullut, ovat täystyöllistettyjä korjauspuuhissa. Pian helpottaa. Nämä yo- ajat ovat niitä kiireisimpiä koulutyössä kevään kiireitä lukuunottamatta.
Minulla lisäkiireitä on aiheuttanut atk- luokan suunnittelutyö. Kuka asentaa koneet, ovatko johdotukset kunnossa, toimiiko langaton verkko, mistä kalusteet, miten koneet sijoitellaan jne? Ja valmista pitäisi olla syysloman loppuun mennessä. Onneksi olemme saaneet pidettyä kustannukset kurissa.

Torstaina opettajainkokouksessa saimme aloitettua raivaustyöt tulevassa atk-luokassa, kuvisluokassa, opettajainhuoneessa ja muutamassa komerossa. Lisätilaa tarvitaan kipeästi ja aikaa säästyy, kun tiedämme, mistä mitäkin löytyy. Muutama meistä innostui siivoamisesta niin, ettei malttaisi lopettaakaan. Itse taidan olla tuttavapiirissä surullisen kuuluisa siitä, että innostun siivous- ja raivaushommista niin, että heitän joskus menemään jotain käyttökelpoistakin, kuten jonkun sisäkengät tai tarpeellisen johdonpätkän. Siisteys ennen kaikkea.